Lifestylebloggaajien miitti!

Tervetuloa lifestylebloggaajien miittiin Lahteen 8.8.15 klo 11:00 alkaen!

Myös muiden kategorioiden bloggaajat ovat lämpimästi tervetulleita

tutustumaan ja tapaamaan muita bloggaajia. Ohjelma on

suunniteltu lifestylepainotteiseksi ja monipuoliseksi.

Päivän aikana tutustumme paikallisiin yrityksiin 

niin sisustuksen, kauneuden kuin markkinoinninkin

parissa, joten kuulemme varmasti mielenkiintoisia

vinkkejä ja saamme inspiraatiota tulevaan.

Kirsikkana kakun päällä tutustumme toisiimme,

jaamme ideoita ja inspiraatiota toisillemme

sekä

vietämme unohtumattoman päivän!

Päivän ohjelma lähetetään ilmoittautuneille 

sähköpostiin.

LÄMPIMÄSTI TERVETULOA! 

Ole nopea, sillä 15 ensimmäistä ilmoittautunutta mahtuu mukaan!!

Ilmoittautumiset Salla N.:lle

natunensalla(at)gmail.com

Kirjoita sähköpostiin nimesi, ikäsi, blogisi osoite, kategoria

 ja sähköpostiosoite.

Ilmoittauduthan viimeistään 31.7.

Järjestäjinä Salla N./Salla's Life ja Satu/Satueria

Busy, busy, busy

//Kimono BIKBOK//

//Paita KAPPAHL//

//Housut BIKBOK//

//Kengät CONVERSE//

//Kello MICHAEL KORS//

Ciao Ciao! Miten lomalla voikaan olla näin kiire? Koko viikko oli yhtä hulabaloota. Konetta ei oikein edes ehtinyt avata, sillä olin päivät liikenteessä ja illalla kotiin tullessa niin rättiväsynyt, että halusin kaatua vain suoraan sänkyyn, eikä kyllä järkikään olisi riittänyt kuvien käsittelyyn saatika kirjoittamiseen.

Mulla oli nyt viimeinen tenttiviikko ja järjestyksenvalvojakoulutuksen viimeiset oppitunnit sekä loppukoe, joten oikeasti loma alkoi vasta nyt. Lukumotivaatiot on ollut hukassa ja saa nähdä miten nuo korotustentit englannista oikein meni. Puhekokeessa jäädyin ihan totaalisesti, änkytin, nyökyttelin ja hoin ''Okey, okey. Sounds good!'' -Siis mitä, miksi?! Yleensä puhun luontevasti englantia ja ruotsia, mutta koetilanteessa tuli täydellinen black out, pää ihan tyhjänä eikä ollut edes mikään kovin vaikea aihe, sillä olin ''työhaastattelussa''. 

Järjestyksenvalvojakokeeseen oikeasti unohdin lukea ja pienet paineet oli ennen koetta, sillä meille kerrottiin monesti, että läpimeno on aika epätodennäköistä pelkällä tunneilla kuuntelulla. Onneksi olin koulutuksen tunneilla kuunnellut melko hyvin asiat ja lueskellut matskuja -siltikin menin kokeeseen asenteella noo ei tää kuitenkaan tänään mee läpi, et katellaan ensi viikolla uusintaa. Paperin palautuksen jälkeen tuli fiilis ettei koe nyt mennyt läpi, koska avoimista tehtävistä piti saada vähintään 1 piste/tehtävä ja mulla ei todellakaan ollut toisen avoimen kysymyksen kohdalla mitään hajua mitä siihen olisi pitänyt vastata. Suureksi yllätykseksi koe meni läpi ja läpimeno ei ollut edes mitenkään hilkulla eli kurssi on nyt suoritettu. Seuraavaksi pitäisi mennä poliisisedän juttusille hakemaan hyväksyntää järjestyksenvalvojaksi -sitten voikin aloittaa järkkärin työt! 

Voin lämpimästi suositella järjestyksenvalvojakurssin käyntiä, jos hommat yhtään kiinnostaa tai haluaa oppia jotain uutta. Mun mielestä oli todella mielenkiintoista käydä läpi asioita lain ja käytännön esimerkkien kautta sekä voimankäyttökoulutus, joka kestää yhden päivän oli kyllä ihan super!

Hitsi, oon nyt viime postauksissa lätissyt teille ihan tarpeeksi opiskeluista, joten vaihdetaanpa nyt aihetta tää alkaa käymään jo itsellekin tylsäksi, haha! 

Meillä oli Satun kanssa lauantaina aivan mahtava viini-ilta. Kuunneltiin hyvää musiikkia, juotiin parempaa viiniä ja meillä oli ihan parasta seuraa toisistamme. Lopulta lähdettiin ulos, koska illalla sää oli vielä todella lämmin ja selkeä -meidän oli tarkoitus mennä baariin, mutta loppujen lopuksi käveltiin pitkin Ruoriniemen ja Ankkurin rantoja, istuskeltiin satamassa, saatiin vielä yksi kaveri remmiin mukaan ja mentiin istuskelemaan Kariniemen puistoon, josta päädyttiin lopulta legendaariseen Kisikseen eli Kisapuistoon. Lähdin itse viiden maissa aamulla kotiin nukkumaan, joten kirjaimellisesti vietettiin koko yö ulkona. Ihanan rentoa menoa ja kesästä nauttimista, sillä kesällähän pitää olla mahdollisimman paljon ulkona. Sai kyllä illan ansiosta ladattua akkuja tosi hyvin! Harmittaa, että kamera jäi kotiin, sillä olisi ollut ihanaa ikuistaa auringonlasku sekä -nousu ja illan kulkua..

Oon ihan fall in love kimonoihin! Tuo BikBokin valkoinen kimono löytyi alennusrekistä ja pitkään mietin ostanko sitä vai en. Nyt siitä on kuitenkin tullut yksi mun lempparivaatekappaleista ja viileinä päivinä se suojaa kylmettymiseltä mukavasti. Mitä mieltä te olette kimonoista -onko ne hot or not? :)

Taidan tästä lähteä katsomaan Netflixiä ja päätyä nukkumaan! Tällä viikolla postauksia on taas tulossa aktiivisemmin, joten pysykää linjoilla! Hyvää yötä ja kauniita unia!

Indiedays Blogger's Inspiration Day 2014

Tjena! Lauantaiaamuna suunnattiin parhaan kaverini kanssa kohti Helsinkiä ja Indiedays Blogger's Inspiration Dayta. Olin itse jo ensimmäisellä kerralla mukana, kun kyseinen päivä järjestettiin ensimmäistä kertaa. Tykkäsin todella paljon päivästä, joten kutsun saavuttua ei ollut kahta sanaa ettenkö lähtisi taas pääkaupunkiin rymyämään. Aamulla meinasin saada paniikin, sillä Satu ei vastannut Whatsapp-viesteihin ja luulin, että hän on nukkunut pommiin, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Päädyttiin samaan junaan ja itsehän loppujen lopuksi meinasin siitä myöhästyä. Satu kirjoittelee Satueria blogia.

Ravintola Sipulin talvipuutarha tarjosi oikein mukavat puitteet päivälle. Ihanan valoisa ja iso tila Uspenskin katedraalin kupeessa. Tosin kattoikkunat vähän hankaloittivat kuvaamista, sillä valo tuli ylhäältä ja peilasi esimerkiksi tuotteista, joita yritti kuvata eli kiiltävää pintaa sekä mössöä kuvista löytyy, mutta muutoin tila oli tapahtumalle mitä mahtavin.

Ruokaa ja juomaa oli aivan riittävästi. Se oli todella hyvää, vaikken yleensä sytykään katkaravusta tai ankasta -parempi, kun ei kysele tai lue mitä finger foodit sisältävät vaan pistää ennakkoluulottomasti poskeen ja maistelee. Usein kyllä tulen kiukkuseksi noista finger foodeista, koska ne ovat niin pieniä etteivät karkoita nälkää. Tällä kerralla ruokaa siis oli aivan tarpeeksi ja sitä sai syödä niin paljon kuin ehti. Mehän syötiin, hah!!

 

Paikalla oli tuttuun tapaan myös yhteistyökumppaneita, joiden kanssa pystyi verkostoitumaan ja muutamilta pisteiltä sai kotiinviemisiä. Loréal tarjosi hiusvärejä ja vinkkejä värjäykseen kotiin. Tuolla mulla odottaa pari hassua purkkia värjäämistä, jos tässä joku päivä saisi aikaiseksi tuupeltaa hiusten kanssa. Lumenen pisteeltä messiin lähti valokynä ja muilta pisteiltä kaikkea muuta kivaa. Osallistun jälleen kerran Instrumentariumin yhteistyökampanjaan sekä ICE Watchin & Timanttisten kamppikseen. Niistä myöhemmin lisää ja omat postaukset ajan kanssa, kunhan saan kuvat ensiksi. 

Me onnistuttiin sössimään Sadun kanssa niin hyvin ettei saatu goodie bageja tapahtumasta messiin, mutta ihana Indiedaysin toimiston väki lupasi hoitaa meille lahjakassit näin jälkikäteen. Teen goodie bagin ja muiden kivojen kassien sisällöstä postausta, jos joku haluaa nähdä niiden sisältöä. Jos ei niin voi nyt toki ilmoittaa asiasta.

Kiitos kaikille ihan sairaan mukavasta päivästä! Toivottavasti nähdään taas ensi vuonna tai jo aiemmin jossakin blogitapahtumissa! :)

XOXO Salla

Springtime

//Trenssi ESPRIT//

//Paita GINA TRICOT//

//Farkut LEE//
//Saappaat TEN POINTS//

Moikka moi! Olen yrittänyt nyt varmaan kolmisen tuntia survoa näitä kuvia koneelle, muttei meinaa onnistua millään ja kuvankäsittelyohjelmakin heittäyty hiukan vmäiseksi, joten pahoittelen näiden kuvien rakeisuutta ja väritystä. Whatever mitä nyt onkaan. Ehdottomasti tykkään itse tuosta kolmannesta kuvasta, vaikka se onkin vähän utuinen.

Mä en tehnyt tänään juurikaan mitään fiksua, kunhan chillailin vaan. Heräsin aamulla kahdeksan maissa ja katsahdin ikkunasta ulos. Pilvistä great, joten pää tyynyyn ja takaisin unille. Kun lopulta heräsin niin onneksi auringonsäteet pilkistivät ikkunasta ja tiedossa oli lämmin, kaunis kevätpäivä. Mun mielialaan ja vireystilaan vaikuttaa ihan sairaasti tuo valon määrä sekä sää. Yleensä pilvisinä ja sateisina päivinä oon todella äkäinen ja väsynyt, aurinkoisina päivinä taas iloinen ja pirtsakka.

Mun oli tarkoituksena lähteä aamulla koululle metsästämään käsiini äidinkielenopettajaa ja äikän ylppäreitten alustavia kokonaispisteitä eli alustavaa arvosanaa. Noh, mutta kuten aina mulle tuli kaikenlaisia mutkia matkaan ja päätin saada tulokset viestimien kautta. Jäin sitten kotiin lusmuilemaan ja auttelemaan kaveria koulujutuissa tietokoneen välityksellä. Kaverilla oli jotain kemian tehtäviä, joissa tarvitsi apua, joten päätin auttaa häntä. Oon siis kemiassa tosi pro or not. En edes viitsi sanoa, mikä mun kemian päättöarvosana on, mutta tulipahan autettua kaveria ja kerrattua kemman oppeja.

No illalla sainkin sitten sähköpostiini äidinkielen alustavan arvosanan ja voin sanoa, että suututtaa, ketuttaa ja tekee kaikkea niin paljon ettei mitään rajaa. ÄRSYTTÄVÄÄ!!! Floppasin esseen tosi lahjakkaasti ja kirjoitin siitä elämäni huonoimman pistemäärän -en oo koko lukiourani aikana saanut alle 50 pistettä esseestä ja nyt tuli aika reilusti alle 50 pojoa. Syksyllä uusimaan ja soitellen sotaan. Kyllä se L vielä tulee.

Auringonlaskun aikaan lähdettiin vähän kuvailemaan tuohon meidän kodin läheiselle pellolle asukuvia. Kuvaajana toimi äiti ja kuvista huomaa ettei mamma osaa käyttää mun kameraa kunnolla. 

Tosissaan mulla oli tänään päällä tuo Gina Tricotin melko uusi paita, joka on jo aiemmin esiintynyt täällä ja siitä onkin tullut yksi lemppareista. Tuo Espritin tosi kiva trenssi löytyi uutena (hintalaput kiinni) kirpputorilta pari kuukautta sitten ja hintaa taisi olla vain 20 euroa. Tykkäilen siitä kovasti, mutta se on aivan kamala karvojen kerääjä.

Tää nyt oli tällainen tosi turha postaus, mutta nauttikaa kuvista, jos niistä voi nauttia. Oli pakottava tarve tulla jotain kirjottelemaan.

Nyt painun nukkumaan, sillä aamulla lähden kohti itärajaa ja Lappeenrantaa. Vähän jänskättää reissu, kun en ole ikinä käynyt junalla ja yksin kyseisessä kaupungissa, mutta eiköhän se tästä.

(Edit: Alin kuva muutettu paremmaksi laadultaan. Tekstiä hiukka muutettu. 25.3.14 klo 8:10).

Maailman huonoin bloggaaja

   

Hej på dig! Tänne tosissaan voisi antaa tuon maailman huonoin bloggaaja ja blogipalkinnon. 


Meinasin jo talven pimeinä hetkinä lyödä blogin kiinni sanomatta siitä sanaakaan kenellekään, mutten sitten saanut sitäkään aikaiseksi. -Noh, nyt kuitenkin aurinko on alkanut taas paistaa risukasaan ja katsotaan kuinka kauan jaksan enään pitää blogia elossa, lopetanko vaiko jatkanko.


Oon jo pitkään miettinyt, lähinnä hiljaiselon aikana mitä haluan tästä blogista, miksi bloggaan ja mitä ihmettä teen tän blogin kanssa? Oon myös miettinyt vloggauksen aloittamista, tän blogin sulkemista ja uuden avaamista sekä kokonaan lopettamista.  


No musta ei ole miksikään Sara-Mariéksi alias Smoukahontakseksi, koska en ole kauhean hyvä videoilla ja eipä mulla niihin olisi kauheasti ideoita, joten jospa vloggaus jätetään sikseen. Oon jo viisimiljoonaatsiljoonaatriljoonaa kertaa sulkenut vanhan blogin ja aloittanut puhtaalta pöydältä eikä siinäkään ole oikein mitään ideaa. Lopettaminen on vaikeeta, sillä olen bloggaillut 12-vuotiaasta asti ja tää on ollut tosi rakas harrastus  -viime aikoina se on vaan enempi tuntunut velvollisuudelta kuin intohimolta ja siksi olen punninnut lopettamista. -ei ole järkeä jatkaa sellaista, mitä ei enään rakasta. 

Mä kuitenkin tykkään alitajunnassa tästä jollakin asteella vielä, joten tää on nyt vika kerta, kun yritän bloggata. Nyt, jos tää ei lähde toimimaan niin omalta osaltani jätän paikan auki intohimoisemmille kirjoittajille ja valokuvaajille. En halua tästä mitään massablogia. Mulle on ihan sama onko lukijoita 1 vai 10 000. Mä haluun olla mä -kaikkine virheineen, erheineen, iloineen, suruineen ja niin edelleen. En halua olla mikään yli-ihminen tai neiti täydellisyys, joita blogit vilisee täynnä. Ei elämä oikeasti ole niin siloiteltua, ihanaa ja helppoa, mitä moni blogi antaa ymmärtää. Haluan olla realistinen, en täydellinen. Älkää nyt suuttuko, sillä nää ei ole kenellekään henkilökohtaisesti tarkoitettua kritiikkiä, vaan yleisesti otettu läpileikkaus niistä tuhannesta blogista, joita olen elämäni varrella lukenut.

Jos teillä on jotain kehittämis- ja postausideoita niin antaa palaa! :)

One more time, koitetaan tätä vielä kerran! 

Edit: 20.3.2013 klo 11:10 teksti samanlaiseksi ja kuva muiden postauksien kokoon.

Matka on päämäärää tärkeämpi

Vihdoinkin viime perjantaina tuli tieto siitä, että ylioppilaskirjoitukset on mennyt läpi ja jos nyt ei mitään katastrofaalista tapahdu niin keväällä olisi tiedossa sitten hiukan isommat juhlat, mun ylioppilasjuhlat. 

Aloitin kirjoitukset siis keväällä 2013, jolloin olin lukiossa toisella vuosikurssilla. Istuin salissa 6 tuntia muhinoimassa historian sekä yhteiskuntaopin parissa. Historia oli mun pakollinen reaali ja yhteiskuntaoppi luonnollisesti ylimääräinen reaali. Kevään kirjoitukset meni ihan hyvin. Sieltä tulikin yllättävän hyvät arvosanat 2 aineen kirjoittajana ja vieläpä ollesseni 2. vuosikurssilla -no historiasta jäi sen verran näyttämisen halua, joten olen menossa sen vielä keväällä uusimaan ja tavoitteena olisi saada L. 

Jatkoin nyt syksyllä kirjoituksia 3 aineella. Kirjoitin pois alta pakollisena pitkän englannin ja keskipitkän ruotsin, taas kerran ylimääräisenä reaalina raapustelin terveystiedon. Englanti ja ruotsi olivat ne pelätyimmät aineet, joista _en varmasti pääsisi läpi_. Ylitin omat ja varmasti monen muunkin odotukset, sillä läpäisin kummatkin kokeet ihan kirkkaasti. Enkusta tuli odotettu arvosana ja ruotsissa suorastaan ylitin itseni. Tosin harmittaa, koska ruotsin pisteet jäivät korkeammasta arvosanasta vain vaivaiset 5 pistettä -äh miksi en kirjoittanut parempia esseitä! Btw. Olen ihan tyytyväinen näihin tuloksiin. Terveystiedosta tuli ihan ok arvosana siihen nähden etten oikein jaksanut avata kirjoja ja lukea kokeeseen, vaan menin pää kylmänä ''Kyllä mä nyt nää osaan. Mitä te oikein luulette?''.

Keväällä olisi vielä edessä äidinkielen ylppärit, mutta uskoisin selviäväni niistä ongelmitta. Nyt ilman paineita ja stressiä pääsen uusimaan sen historian vielä sekä tavoittelemaan parasta arvosanaa. Tiedän, että se on ihan helkutin vaikeaa, mutta täytyy luottaa itseensä ja uskoa unelmiin.

Nyt, kun lukio alkaa olemaan loppusuoralla olen tajunnut, että se matka jonka olen kulkenut peruskoulun 1. luokalta tähän lukion abivuoteen asti on ollut huima ja oikeastaan tärkeämpi kuin päämäärä eli valmistuminen.  

Tiesin jo peruskoulun ykkösellä, että valmistun joskus ylioppilaaksi ja haluaisin valmistua Salppurista (joo tiedän, oon aika päämäärätietoinen ja suorituskeskeinen ihminen). 7 -vuotiaana ilmoille lauottu unelma näyttää nyt käyvän toteen, aika jännää! Mulla on ollut tosi paljon vaikeuksia koulutieni varrella, mutta ne on kasvattanut musta entistä vahvemman mimmin -tällaisen kuin olen. Virheistä oppii ja elämä heittelee eteenpäin, jos sen antaa heitellä. En antais päivääkään pois!

Mua hiukan pelottaa tulevaisuus. En oikein tiedä mitä haluaisin tehdä 'isona' ja missä kaupungissa opiskella. Yliopisto on tietysti ensimmäisenä mielessä, mutta sinne ei ihan niin helpolla pääsekään sisään. Myös muutamia tiedekuntia mietiskelen tässä, että jos niihin hakisi. Tällä hetkellä ehdottomia suosikkeja ovat oikeustiede, oikeushistoria, historia, kauppatiede ja hallintotieteet. Mua myös kiehtoo taidealat aivan käsittämättömästi. Olis kiva vaan tarttua hetkeen ja hakea vaikka teatterikorkeakouluun tai elokuva-alalle screenwriteriksi. Kaupunkeina oon ajatellut Turkua, Oulua, Helsinkiä ja Tamperetta. 

No, mutta jos vihdoinkin pääsisin asiaan! 

Meidän koulu teki yhteistilauksen abivaatteista ja ylioppilaslakeista viime keväänä jo, vaikkei tiedetty hölkäsen pöläystä koko valmistumisesta. Tilattiin vaatteet sekä lakit C.L Seifertilta. 

Jokainen pääsi itse suunnittelemaan oman lakkinsa ja sai halutessaan ihan perinteisen lakin. 

Itse en tykkää mistään perinteisestä, joten tilasin itsellni överikalliin, täysin mulle suunnitellun ja käsintehdyn lakin. No siis kyllähän tuo lakki näyttää suhteellisen normaalilta, mutta tosiaan halusin siihen jotain spessumpaa, joten suunnittelumasina päälle ja sormet sauhuamaan. C.L. Seifertin sivuilla sai ideoitua lakin ja valita värit, lyyrat, kirjailut yms. omaan lakkiin. Mulle tuli sitten tuollainen vähän ruotsalaistyylinen lakki, jossa on suomalainen lyyra ja nimi kirjailtuna kultaisella langalla tuohon lakin mustaan osaan. Materiaaleina on korkealuokkainen huopa, joka on hieman kermanvärisempi kuin tavallinen yo-lakki, nahkalippa ja otsanauha sekä silkkinen vuori.

Viime viikolla paketti putkahti postissa ja olin ihan hermona repimässä sitä auki, sillä tilausvaiheessa mittasin pääni väärin ja tilasin väärän kokoisen lakin -liian pienen tässä tapauksessa, great! Äitinikin oli keväällä vähän skeptinen koko tilauksen ja sen loppusumman ansiosta. Hän olisi halunnut, että ostan ihan perinteisen lakin kaupasta, jolloin 100% tiedetään sen istuvan päähän. Käytiin tästä asiasta melkoinen sota, sillä jos en olisi tuota lakkia ostanut niin olisin sitten hakenut ''lakkini'' yo-lakettina. 

Tällä kertaa neiti fortuna oli mun puolella ja lakki istuu kuin nenä päähän. En voisi olla tyytyväisempi ikinä lakista. Se on aivan ihana ja odotankin innolla, että saan sen kesäkuussa päähäni. ;)

Miten teillä meni kirjoitukset? Tuliko pahoja pettymyksiä tai iloisia onnistumisia? Mitä meinaatte tehdä valmistumisen jälkeen? Onko teillä jo lakki, mekko ja muut jutut hallussa? 

PS. Hei kertokaa omia kokemuksianne eri korkeakouluista, aloista ja opiskelukaupungeista! Saa myös tulla kertomaan yksityisviestillä Facebookissa tai laittaa sähköpostia! :)

Happy father's day! ♥

Isänpäivää vietettiin tuossa viikko sitten, mutta kiireiden takia en ole vielä ehtinyt tänne tunkea meidän herkullisen kakun kuvia ja viikonlopun kuulumisia, joten olkaapa hyvä! Kohta jopa päästään käsiksi reaaliaikaan taas!

Mulla yleensä menee niin äitien- kuin isänpäivät jääkiekon parissa. Toukokuulle sattuu aina jääkiekon MM-kilpailut äitienpäivän kanssa päällekkäin ja olen ollut nyt 2 kisoissa töissä, joten se siitä äidin juhlimisesta. Ensi vuonna en ole kisoihin lähdössä, joten äitiäkin paremmin ehtii juhlistamaan. 

Isänpäivän tienoilla on taas Karjala-turnaus ja juurikin isänpäivälle sattuu aina Suomi - Ruotsi matsi. Olen käynyt aina katsomassa tuon kyseisen matsin joko yksin tai vanhempieni kanssa, mutta tänä vuonna päätettiin jättää väliin koko Karjala. Liput, kun olivat ihan mukavan hintaiset ja itse olin ihan nuutunut lauantaisesta Tampereen reissusta, jossa olin edustamassa Nuorten toimijoiden foorumissa LUNK:aa (liikunnan ja urheilun nuorisokomitea) Maijan kanssa. 

Tosissaan viikko sitten lauantaina lähdin kotoa kello 7:00 Tamperetta kohti ja illalla olin vasta kymmenen jälkeen kotona. Nuorten toimijoiden foorumi oli kyllä tosi antoisa tapahtuma ja pääsi vähän eri kantilta taas urheilun sekä liikunnan pariin mukaan. Päästiin myös kokeilemaan soveltavaa urheilua eli vammaisurheilua! Oli tosi mukava kokemus sekin ja oppi arvostamaan ihan eri tavalla vammaisurheilijoita. Toiset lajit on näin 'normaalille' ihmiselle tosi paljon rankempia kuin 'normaali' laji olisi itsessään. Itse kävin kokeilemassa kelkkajääkiekkoa, pyörätuolikelausta, -rugbya, -koripalloa, judoa, ammuntaa, curlingia, sokkopingistä, -miekkailua, maalipalloa ja monia monia muita lajeja. Mun olisi tarkoitus mennä kokeilemaan kelkkajääkiekkoa ihan oikean joukkueen mukaan. Ai, että mua ärsyttää, kun käytetään sanaa normaalit/terveet ihmiset ja vammaiset. Hei c'mon kaikki on yhtä arvokkaita ja mulla ainakin itselläni tuli sellainen olo, että nuo soveltavien lajien harrastajat on paljon suvaitsevaisempia kuin me 'terveet' urheilijat. Erilaisuus on rikkaus, joten ollaan tosiamme kohtaan ihania ja suvaitsevaisia!

Isänpäivä ei kuitenkaan sujunut ihan jääkiekottomissa merkeissä, sillä olin oman luistelukoulu ryhmäni kanssa jäällä. Meidän harjoitukset oli avoimet, joten sisarukset, isät ja äidit saivat tulla jäälle ihan vapaasti eikä mitään ohjattua ohjelmaa ollut, vaan vapaata luistelua ja pelailua.

Jään jälkeen tulin kotiin leipomaan isälleni lahjaksi prinsessakakun hiukan tyylitellympänä versiona eli valkosininen kuorrute vihreän sijasta. Korvasin myös kreemin vaniljakiiselillä, joten kakku oli hiukan terveellisempää. Koko kakku oli pohjia myöten omin kätösin leivottu. Jos haluatte reseptiä niin kommentoikaahan tuonne kommenttiboxiin! Millaiset teidän isien kakut oli? :)

Hyvää isänpäivää maailman paras isi ♥

Pappa's 80th Birthday Party 2.11.

Meillä oli tuossa pari viikkoa sitten lauantaina papan 80 -vuotis syntymäpäivät. Papan synttärit järjestettiin meidän kotona ja tarkkasilmäisimmät sisustusfanit voikin tiirailla kuvien taustalta asuntoa, jossa elän, olen ja asun. 

 

Meidän kotona on juhlittu niin syntymäpäiviä kuin hautajaisiakin ja tällä kertaa siis juhlittiin pappaani, joka on päässyt kunnioitettavaan ikään. 

Vieraita meille alkoi valumaan lauantaina aamupäivästä kello 11 aikoihin. Itsehän vielä tähän aikaan tanssahtelin kotimme 'privaatti'tiloissa hiukset märkinä, naama puolessa meikissä ja puolialasti -aamuheräämiset ei oo vaan mun juttu! Meille oli jo kaikki vieraat tulleet, kun uskaltauduin julkisiin tiloihin tervehtimään vieraita -jopa vaatteet päällä ja hiukset laitettuna. 

Kaikki vieraat olivat minulle ennestään tuttuja, sillä suurimpaan Papan kavereista olin jo tutustunut lapsena. Toinen puoli vieraista olikin meidän omaa perhettä ja sukua. Keski-ikä juhlissa oli aika korkea, sillä Papan ystäväpiiri on alkanut käymään aika vähiin ja kaiffaritkin ikääntyvät mukana. 

Juhlissa ruoka ja leivonnaiset oli ihan sairaan hyviä! Mun vanhemmat toimivat 'pitopalveluna', joten lähinnä edellinen päivä ja yö meni ruokia valmistaessa. Porukat on handlannut monien juhlien tarjottavat kuntoon esimerkiksi nelisen vuotta sitten sain ihan unelmien tarjoilut rippijuhliini. Myös vieraat on tykännyt aina ruuista.

Juhlat oli todella lämminhenkiset ja mukavat -ainakin omasta mielestäni. Vanhukset muistelivat menneitä ja yhteisiä ulkomaanmatkoja, lavatansseja sekä muita kommelluksia. Itse juhlin Pappaa lähinnä kameran takana ja ikuistinkin ihan onnistuneita otoksia. Voi, kun valokuvaus onkin kivaa pitkästä aikaa!