Blogiviikko: The End!

Blogiviikon viimeinen postaus käsillä ja aiheena Sekava-sunnuntai. Tässä postauksessa yritän esitellä mielenkiintoisesti viikon aikana lukemiani blogeja, jotka ovat olleet mukana blogiviikolla. Poimin tähän myös suosikkipostaukset jokaiselta päivältä muiden bloggaajien blogeista. 

Omat postaukseni viikolta löytyvät...

Blogiviikon esittely

Day 1 (Minä-maanantai)

Day 2 (Taiteellinen-tiistai)

Day 3 (Kysymys-keskiviikko)

Day 4 (Toivomus-torstai)

Day 5 (Pelko-perjantai)

Day 6 (Lapsuus-lauantai)

Mackoin - My Dream Number 2 Blogia kirjoittelee -94 vuosimallia oleva Henna. Hän on koulutukseltaan artesaani ja ylioppilas. Henna haaveilee oman vaatemerkin perustamisesta ja tekeekin tilaustöitä asiakkailleen. 

Blogi on lifestyle vivahteinen blogi, kuitenkaan olematta perinteistä lifestylea. Paljon pohdiskeluita ja mukavanoloisia postauksia, jotka saavat hymyn nousemaan huulille. Mackoin - My Dream Number 2 blogin bannerissa näkyy kirjoittajan innostus vaatetukseen ja vaateluonnokset ovatkin erittäin hienot. Hennan blogi on selkeä ulkoasultaan ja sieltä löytää melko helposti etsimänsä asian. Tykkään vihreän ja valkoisen yhdistämisestä ulkoasussa. En pistäisi pahaksi, jos kuvat olisivat vähän isompia, sillä niistä saisi paremmin selvää isompina. Hennalla on kiva tyyli kirjoittaa ja kieli on oikeakielistä suomea ilman suurempia kankeuksia ja virheitä. 

Paras postaus: Toivomus-torstai 

Käsi ja mieli blogin takana on Tiia, joka on myös vuosimallia -94. Tiia tekee milloin mitäkin ja harrastaa DIY-juttuja sekä käsitöitä. Omien sanojen mukaan hän on erakko, joka rakastaa ihmisiä ja seurailee maailman menoa. Kiero savolaisuus pilkistää huumorintajusta.

Tiian blogia on vaikeaa kategorioida, mutta itse laittaisin sen ehkä hiukan alternative koriin, sillä blogissa on sopiva sekoitus DIYta, käsitöitä, pohdiskelua ja omaa elämää. Tykkään kovasti Käsi ja mieli blogin ulkoasusta, jossa on yhdistelty rohkeasti vaaleaa ja tummaa sekä kuvioita, vaikka ulkoasussa on paljon tavaraa niin se ei ole silti sekava tai mössöinen. Blogin banneri on oikein pirteä ja saa itselleni ainakin hymyn huulille. Tiian kirjoittamaa tekstiä on mukavaa ja helppoa lukea. DIY ja käsityöpostaukset ovat oikein kivoja.

Paras postaus: Minä-maanantai

Just Open Your Mouth blogin takaa löytyy parikymppinen Iitu, joka on rehellisesti oman tien kulkija  muiden mielipiteistä välittämättä. Iitulle on suotu äärettömän lahjakas kirjoitustaito ja mielikuvitus toteuttaa itseään. Todellinen taituri kielellisesti ja myös kuvallisesti.

Just Open Your Mouth blogi on myös erittäin vaikeasti kategorioitava, sillä sieltäkin tuntuu löytyvän kaikenlaista juttua. Iitu kirjoittaa ja valokuvaa erittäin taiteellisesti sekä luovasti, joten blogi voisi olla yhtä hyvin taideblogi -tosin kirjoitukset ovat usein eletystä elämästä väritettyjä, sanoiksi muotoiltuja sanoja ja lauseita. Toisaalta Just Open Your Mouth blogissa kirjoittaja kertoo myös rohkeasti mielipiteitään ja uskaltaa olla erilainen siis ehkä taidetta, alternativea ja lifestyleä sekaisin. Käy itse tekemässä omat päätelmäsi. Banneri on blogin linjassa tosi persoonallinen. Blogi on mukavan näköinen ulkoasultaan ja kuvat (en toki ole näitä jo ylistänyt) on kivaa katseltavaa isoine kokoineen. Selkeä tekstihakemisto tai hakukenttä helpottaisi blogin selaamista.

Paras postaus: Pelko-perjantai

Maailman Paras Poika blogia raapustelee 18-vuotias Emilia, Vaasasta. Punatukkainen tyttö omistaa kaksi lemmikkirottaa ja poikaystävän. Hän tykkää provosoida ja viettää aikaa paljon internetin syövereissä sekä pelailla PS1-pelejä. Kielioppikyttäily on myös lähellä tämän tytön sydäntä.

Maailman Paras Poika blogi on puhtaasti lifestylea, muttei silti katoa miljoonien blogien massaan, sillä Emilian oma räiskyvä persoona ja luova kirjoitustyyli näkyy blogissa. Kuvat ovat isoja ja hyvälaatuisia -sen takia niitä on miellyttävää katsellakin. Banneri on oikein selkeä ja tyylikäs omaan makuuni. Ulkoasu on vaaleahko ja hyvin selkeä, mutta suhteellisen omaperäinen. Emilian blogi on vasta alussa ja toivon sille hyvää sekä menestyksekästä jatkoa. Blogiviikko tämän blogin osalta syystä tai toisesta tysähti torstaihin, joten alkuviikon postauksista valitsen parhaan.

Paras postaus: Taiteellinen-tiistai

Luna Viktoria blogin takaa löytyy 18-vuotias Turussa asusteleva tyttö, joka rakastaa isoja rekkoja ja haluaisi joskus rekkakuskiksi. Myös tankotanssin kokeilu on käynyt mielessä. Lindalla on jättiläiskissa Taavi, jonka kanssa hän elelee onnellisena ja bloggailee. Linda on ihanan sisukkaan ja räväkän, suorapuheisen oloinen tyttö.

Luna Viktoria blogi kuuluu mielestäni lifestylekategoriaan, sillä Linda kirjoittelee blogin puolella elämästään aika avoimesti ja kiinnostavasti. Tämäkin blogi erottuu siis massasta mukavasti. Postauksissa on paljon mielipiteitä ja pohdiskelua eli suoraa puhetta, jota itse ainakin arvostan kovasti. Kuvat on mielenkiintoisia eikä ehkä ihan sitä perus lifestyleä, jossa samasta vaatteesta on viisimiljoonaatsiljoonaabiljoonaa kuvaa. Tykkään Luna Viktorian pirtsakan värisestä ja erilaisesta bannerista. Ulkoasu on ihan kiva, mutta ainakin näin väsyneenä ja pää kipuisena värikäs ''takatausta'' tuottaa migreeniä sekä hysteeristä oloa. 

Paras postaus: Minä-maanantai

Karamellihukka blogia kirjoittelee Henna, Oulusta. Hän on 18-vuotias abiturientti, joka rakastaa musiikkia, laulamista, HTML-koodausta, lukemista ja kirjoittamista sekä kauniita maisemia ja paljon paljon muuta. 

Karamellihukka blogi on myöskin lifestyleblogi, mutta sisältää paljon erilaisia sanataiteilun muotoja ja mielenkiintoisia taidepätkiä päivittäisestä elämästä kertovien tekstien lomassa. Paljon siis tekstejä juurikin Hennan omista rakkauden ja mielenkiinnon kohteista. Banneri on selkeä ja kiva. Ulkoasuun on nähty kovasti vaivaa ja sen idea avautui vasta nyt itselleni näin miljoona kertaa sivustoa stalkanneena. Tykkään kyllä kovasti tuollaisista pähkinöistä. Kuvat ihan ok kokoisia ja laadukkaita. Itse ehkä toivoisin niitä vielä enemmän ja isompina. Karamellihukan Blogiviikko tyssäsi jotenkin kysymys-keskiviikkoon, mutta näköjään oli saanut nyt hiukan jatkoa. Teen silti valinnan alkuviikolta.

Paras postaus: Taiteellinen-tiistai

Yksinäiset kyyneleet blogia kirjoittelee tyttö, jostakin Tampereen lähistöltä. Hän on peruskoulussa ja erittäin motivoitunut opiskelija. Tyttö haaveilee vaatetus- tai sisustusalalle pääsyä. Hän on erittäin hyvä kirjoittamaan.

Yksinäiset kyyneleet blogi on ehkä enemmänkin taideblogi, sillä kirjoittaja kirjoittaa paljon novelleita ja erilaisia tekstikokonaisuuksia. Blogissa kerrotaan kylläkin toisinaan lifestyletyylisesti elämästä ja tekemisistä. Tosin tyttö ei halua henkilöllisyyttään tietoon, joten itsellä ainakin katoaa vähän mielenkiinto tällaisia ''kasvottomia'' elämästä kertovia blogeja kohtaan. Varsinaista banneria blogilla ei ole, vaan pelkkä nimi otsikkona. Ulkoasu ja tausta on ihan kiva. Tosin keskipalkki voisi olla vähän leveämpi ja kuvat isompia. Kivan sujuvaa ja oikeakielistä tekstiä. Postaukset ovat oikein taiteellisia.

Paras postaus: Toivomus-torstai

Aliquando insanire iucundum est blogin takaa löytyy 20-vuotias kirjallisuustiedettä opiskeleva Jenni. Jenni on sympaattinen ja luova maalaistyttö. Hänellä on vahvoja mielipiteitä ja myös taito ilmaista niitä. Jenni kirjoittaa sutjakasta ja mukavaa kieltä.

Aliquando insanire iucundum est on lifestylea, mielipiteitä ja pieniä onnenhetkiä sisältävä pirtsakka blogi. Ulkoasultaan blogi erottuu massasta, vaikka onkin melko vaaleasävyinen ja omaan makuun erittäin kivannäköinen. Banneri on ihana, sillä rakastan kissoja ja tuo bannerissa loikkiva kissa vei sydämeni. Jennin kiinnostuksen kohteet näkyvät jo heti blogiin sisään klikatessa. Kuvat ovat sopivan kokoisia ja mukavia katseltaviksi. Kieltä on oikein rentoa lukea, sillä se on helppokielistä ja yksinkertaisen kaunista.

Paras postaus: Lapsuus-lauantai

Lady and the Tramp blogia kirjoittelee vuosimallia -87 oleva Tiia-Mari Helsingistä. Tiia-Mari on ihanan sympaattisen ja kiltinoloinen, mutta myös asennetta löytyy kovasti. Tintti haaveilee osaavansa sanoa ''ei'' ja olevansa itsevarmempi. Helsingin lahja blogimaailmalle.

Lady and the Tramp blogi on puhtaasti ja realistisesti lifestylea, jossa Tiia-Mari kertoo elämästään mitään kaunistelematta. Tykkään paljon tällaisesta suorasta puheesta ja asiasta. Ulkoasuun on panostettu ja se näkyy hyvin vahvasti blogissa. Ulkoasu on vaalea sävyinen ja omasta mielestäni erittäin kivannäköinen. Bannerissa on pieni juju ja siihenkin on melkoisesti nähty vaivaa. Tykkään Tintin selkeästä blogiin ja aiheisiin sopivasta bannerista. Kuvat ja teksti kulkee balanssissa. Kuvia on nastaa katsella, sillä ne ovat hyvälaatuisia ja isoja. Suorasanaista ja oikeakielistä tekstiä -tykkään!

Paras postaus: Kysymys-keskiviikko

Negatron blogin takaa löytyy parikymppinen Henna Tampereelta. Henna kirjoittelee omien sanojensa mukaan epämääräisesti elämästään heikolla kuvalaadulla ja juttujen tasolla. Hennan tyyli kirjoittaa on ihanan rosoinen ja kaunistelematon. Hänestä saa tosi symppiksen kuvan postauksien kuvien sekä juttujen perusteella -ei kaiken aina tarvitse olla täydellistä.

Negatron blogi on pitkälti lifestylea, mutta paljon muutakin. Henna kertoo omasta elämästään ja myös vastoinkäymisistä todenmukaisesti eikä yritä piilottaa mitään. Ulkoasu on tumma, mutta sopii mielestäni blogiin erittäin hyvin ja vaikken tummista ulkoasuista yleensä piittaa on tämä poikkeus -positiivisessa mielessä. Banneri on ihan kuin nenä päähän blogille ja tykkään siitäkin kovasti. Kuvat ja teksti ovat sopivassa suhteessa eikä mielestäni kuvatkaan ole mitään heikkolaatuisia tai sitten vain tykkään tuosta omasta tyylistä sekä kuvista. Oikeakielistä, mukavasti soljuvaa tekstiä.

Paras postaus: Taiteellinen-tiistai

Kiitos kaikille Blogiviikossa mukana olleille!

Oli kivaa! 

Mitä mieltä te muut olitte kyseisestä viikosta?

Kuvat: Blogiviikolla mukana olleiden blogien bannerit. Banneria klikkaamalla pääset alkuperäiseen lähteeseen.

Blogiviikko: Crazy Kid

Blogiviikon toiseksi viimeinen päivä ja aiheena lapsuus.
Blogiviikon muut postaukset ja aiheet näet täältä Esittely, Day 1, Day 2, Day 3, Day 4 ja Day 5.

Tässäpä mun lapsuus kuukauden ikäisestä ensimmäiseen koulupäivään asti. Olen ollut melko villi lapsi ja ehkä vähän ADHD:kin, sillä olen painellut menemään ennen kuin ajatellut mitä teen. No sillä motolla vieläkin mennään -usein.

Lapsena leikin paljon meidän naapurin lasten kanssa. Hilluttiin pitkin metsiä, kiipeiltiin puihin rakenneltiin majoja niin maahan kuin puihinkin sekä leikittiin kirkonrottaa, kymmenen tikkua laudalla ja mitä näitä nyt oli.

Kuten kuvista huomaa niin olen ollut hyvin urheilullinen pienestä pitäen ja rakastanut valokuvaamista. Mulla on tuo ikivanha mummolan kamera vieläkin tallessa tuolla pöytälaatikossa. Olen myös tykännyt kissoista ja eläimistä tosi paljon aina. Ensimmäisessä kissa kuvassa on mun mummolan kissa Hemmo, joka oli ensimmäinen ''lemmikkini'' -tosin asui siis mummon ja papan luona. 

Poikiakin olen osannut hurmata jo lapsena. Sama vanha kaava pätee ja edelleenkin olen aika hurmaava persoona -anteeksi mitä?! Joo ehkä lapsena oli vähän helpompi löytää ''poikakaveri'' kuin näin lähemmäs parikymppisenä. Meikkeihinkin on ollut taipumusta sotkeutua jo nuorena. Kuvassa olen varastanut äitini meikkikynät ja päättänyt pistää oman sekä serkkuni naaman uuteen uskoon.

Yhden kesän hilluin kokonaan ylisuuri Ankkarock paita päällä. Paita taitanee olla jo kaatopaikalla, samoin kuin tuo ikivanha ja ihana mustilla kilvillä ollut Lada, joka oli siis äitini auto. Olemme äitini kanssa molemmat hyvin kuvauksellisia -edelleenkin harrastetaan samoja ilmeitä, haha. 

Olen näytellyt päiväkoti-ikäisestä asti ja tuossa kuva jostakin päiväkodin näytelmästä. Kuvasta päätellen olin siili. Muuta en muistakaan. Vihasin saada huonon roolin eli ei-pääosaa. Osasin kuitenkin mielikuvituksellani varastaa pääosan huomion ja Prinsessa Ruususessa olin noita (voi, kuinka olin katkera, kun en omistanut vaaleita hiuksia ja käynyt Prinsessan rooliin) no varastin Prinsessalta shown, sillä päätinpä moiskasta prinssiä pusulla.

Päiväkoti-ikäisenä olin ylläri ylläri rasavilli penska ja leikin mielummin poikien kuin tyttöjen kanssa. Pusuhippa oli tosi must ja on sitä edelleenkin, heh. Mulla oli yhteen poikaan kauhea viha -rakkaussuhde. Me saatettiin purra toisiamme jonakin päivänä ja toisena päivänä oltiin parhaat kaverit. Kuulemma vihasin kotileikeissä isän tai veljen roolia nimimerkillä sittemmin näytellyt 2 miespääosaa näyttämöllä.

Sain ensimmäisen lemmikin Miisun, josta olin ja olen edelleenkin hyvin ylpeä. Kuvassa eletään yhteiselämän alkuaikoja, sillä kissa on hiukan oudon näköisesti sylissäni. Sitten tulikin aika, kun eskari loppui ja 12 vuotinen koulu-ura alkoi. Jo ykkösellä tiesin, että joku päivä haluaisin opiskella Salppurin lukiossa ja sieltä mä nyt valmistun keväällä. Joten ehkä jonkinlaista määrätietoisuutta on ollut elämässä.

Blogiviikko: And Then I'm Afraid

Blogiviikon 5. päivä käynnissä ja aiheena pelko. 

Blogiviikosta voit lukea lisää Esittely, Day 1, Day 2, Day 3 ja Day 4.

''Ala tulla jänishousu!''

-Pikku Myy

Mä en pelkää oikeestaan mitään tai no ehkä pelkäänkin kaikkea, sillä milloin vainhan voi tapahtua, vaikka mitä kauheaa. Toisaalta ei voi elää normaalia elämää, jos pelkää kaikkea.

Pelkään aivan hirvittävästi pimeää, vaikka tiedänkin ettei pimeässä ole oikeasti mitään pahaa. Samat asiat, joita pimeässä tapahtuu, voi yhtä hyvin tapahtua päivänvalossakin. Jostakin syystä mun mielestä pimeys on vaan tosi karmivaa -etenkin, jos on yksin kotona ja ulkoa kuuluu eriskummallisia kolahduksia sekä rasahduksia, hyi. Inhoan kävellä pimeällä yksikseni kotiin, koska tulee aina sellainen fiilis, että joku seuraa tai vaanii jossakin puskissa reitin varrella. Kaupungilla ja kaupunkien keskustassa pimeässä mua ei pelota, mutta täällä syrjemmässä kylläkin.

En myöskään syty hirveästi ötököistä, hyi! Saan sätkyjä ihan pienistäkin otuksista, joita lentää iholle, päin naamaa tai vipeltää jossakin maassa. Hassua sinänsä, että kasvatin koppakuoriaisia pienenä purkissa ja olin niistä tosi ylpeä. Nää koppakuoriaiset onnistuivat jopa lisääntymään siinä säälittävässä pienessä muovirasiassa. Ompa mulla ollut lemmikkinä kärpäsiäkin. Yök, kaikki toukat, hämähäkit, kärpäset, tuhatjalkaiset, etanat ja muut pikku örkit.

Noiden pienten iljettävien otuksien lisäksi pelkään hieman isompia karvaisia nelijalkaisia nisäkkäitä -nimittäin isoja koiria. Vaihdan mielelläni kadun toiselle puolelle, jos vastaan on tulossa verenhimoinen katse silmillään oleva iso koira. Mua puri pienenä kaverin koira ja sen jälkeen olen pelännyt noita söpöjä lemmikkieläimiä. Pienet koirat on ihan fine ja tosi söpöjä. Myös jotkut koirarodut, kuten Labratorintorinnoutajat eivät saa mua kauhistumaan ja voisinkin ottaa lemmikikseni labbarin.

Mulle on tullut ihan hirvittävä kammo kaikista onnettomuuksista. Mua lähes joka yö kauhistuttaa, kun meidän ohi menee raskaan kuuloinen, koliseva säiliö- tai tavarajuna. Pelottaa, että se juna kaatuu tai sille käy jotain mystistä ja koko kotiseutu päättyy tulimereen. Tähän varmasti vaikuttaa Kanadassa sattunut junaonnettomuus ja kun joskus lapsena meidän koulussa kävi pelastuslaitoksen tyyppi kertomassa kuinka vaarallisia aineita tuossa radalla kulkee vaunujen kyydissä. Pelkään myös liikenteessä törttöileviä kuskeja ja muita, sillä olen ollut kahdessa kolarissa ja porukka huutelee ettei kahta ilman kolmatta.

Mitä sä pelkäät? Pelkäätkö jotakin samoja asioita kuin minä?

Blogiviikko: Questions and Answers

Blogiviikon kolmas päivä pärähti käyntiin ja tänään vastaillaan muiden blogiviikolla mukana olevien bloggaajien kysymyksiin. Kysymyspostausta siis tiedossa ja lisäinformaatiota ajatusmaailmasta, heh!

Lue lisää viikostamme esittely, Day 1, Day 2 postauksista.

Missä kuussa olet syntynyt? Helmikuussa

Oletko täysin suomalainen? Kyllä vain, vaikka sukujuuret eivät olekaan täysin suomalaiset. Minulla on muun muassa riikinruotsalaisia sukulaisia, jotka asuvat Ruotsissa ja puhun heidän kanssa pääasiassa vain ruotsia.

Onko sinulla lempinimiä? Pikku Myy, Sluibi, Panda, Nuppu, Roope ja mitä näitä nyt on. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Onko sinulla sisaruksia?
 Ei ole. Olen perheen ainoa prinsessa.

Tupakoitko? En tupakoi.


Käytätkö alkoholia?
 Satunnaisesti. Lähinnä ruuan kanssa lasi, pari viiniä.

Seurusteletko? Sinkkuelämää viettelen.

Kuinka pitkä olet?
 156 cm.

Haluaisitko olla pidempi?
 En todellakaan. Olen tosi tyytyväinen näihin sentteihin ja parhaat jutut tulee pienessä paketissa. ;)

Oletko allerginen jollekin? Mille? Kyllä vain olen. Tomaatille, paprikalle, katu- ja siitepölyille sekä ruusuille.

Oletko minkäänvertaa ekoihminen? Kyllä olen, ainakin vähän. Ostan lähes kaikki vaatteeni kirpputoreilta ja varmasti myös etsin kodin sisustustekstiilejä kirppiksiltä, kun sen aika koittaa. Pyrin myös syömään kotimaista lähiruokaa, ettei ruuan kuskaaminen rasita niin paljoa ympäristöä ja tiedän tasan mitä syön.

Oletko tarkka ulkonäöstäsi? Vähän riippuu. Mulle on ihan sama miltä näytän koulussa, vaikka olisinkin rekan alle jääneen hanhen näköinen eli siis kouluun voi mennä lökäreissä, hiukset nutturalla ja ilman meikkiä. Mutta jos taas menen töihin, kokouksiin, lähden kavereiden kanssa ulos tai muuta vastaava niin silloin pitää olla meikin tiptop, kivat vaatteet päällä ja hiukset jotenkin järkevästi laitettuna. Eli kyllä oon tarkka ja toisaalta taas en ole tarkka.

Minkälaiset aamurutiinit?
 Kouluaamuina herätys miljoonan torkuttamisen jälkeen, äkkiä vaatteet päälle, hampaiden pesu, aamupala naamaan ja juosten bussille. Vapaapäivinä nukun niin pitkään kuin nukuttaa sekä yleensä tsekkaan blogin ja kommentit eka herättyäni läpi. Ehkä kirjoittelen postauksen, jonka jälkeen painelen suihkuun ja kaunistautumaan -meikit naamaan, hampaiden pesu sekä vaatteet päälle ja rauhallisesti ulos kaupungille tai muualle. Syön tottakai aamupalankin tuossa jossain välissä. Työpäivinä menee noiden vapaiden ja kouluaamujen väliltä nuo rutiinit.

Onko sinulla haaveita? Tietysti on. Olisi kivaa saada hyvä ja mieluisa opiskelupaikka, löytää oma nätti, kiva koti, hyvä mies, auto ja niin edelleen. Tietysti perustaa jossain vaiheessa perhe ja tuntea itsensä rakastetuksi. Saada hyvä vakituinen työ ja omistuskämppä. Terveyttä ja hyvinvointiakin tietysti haluaa ja toivoo aina. 

Missä haluaisit asua? (kaupunki, maa ja millaisessa talossa)
 Apua, mikä kysymys. Mä haluaisin asua vaikka missä! Mut ehkä ykkösjuttu olisi asua Jenkeissä, Californiassa –ehkä Los Angelesissa ja ihanassa valkoisessa huvilassa, jossa olisi paljon terasseja ja parvekkeita, uima-allas, tenniskenttä, iso olohuone, josta aukeaisi kivat näkymät kaupungille ja tietty maailman paras keittiö, koska keittiö on kodin sydän.

Asetatko itsellesi usein tavoitteita? Aina siis ihan aina mulla on joku tavoite. Välitavoite ja päätavoite step by step. Pikku hiljaa kohti tavoitetta niin silloin sen voi saavuttaa.

Miksi aloitit bloggaamisen? Olen pitänyt blogia jostain 12- tai 13-vuotiaasta asti, joten on hyvin luontevaa, että jatkan rakasta harrastusta. Tosin mulla on ollut tähän mennessä vissiinkin 3 blogia eli ensimmäinen Steps on the sand, jota ei enään bittimaailman kätköistä löydy, Take a moment of my life, joka on vielä tallessa ja esillä. Nyt tämä on uusin ja varmasti pysyvin blogi, sillä koen tämän olevan just se mun juttu. Tykkään kirjoittamisesta, kuvaamisesta, vaatteista, elämästä, ruuasta ja muusta. On kivaa jakaa myös muille paloja elämästä niin blogi on siihen aika kätevä keino. Haluan myös saada keskustelua aikaan ja purkaa tuntemuksia.

Onko sinulla ärsyttäviä luonteenpiirteitä? On varmasti. Olen tosi jääräpäinen ja välillä tulee jankutettua tosi pienistä asioista eli saatan jankata päiväkausia ihan turhasta asiasta. Mulla on myös tosi lyhyt pinna eli suutun helposti ja pitkästyn asioihin aika nopeasti. 

Mistä luonteenpiirteistäsi pidät erityisesti? Varmaan tykkään eniten mun hupsusta huumorintajusta ja sen tuomasta rentoudesta. Heitän ihan pelleä juttua aina kavereiden kanssa ja oon varmasti se porukan äänekkäin.

Koetko olevasi jotenkin erilainen kuin muut ikäisesi? Kai mä vähän outolintu olen, koska mulla on noita luottamustoimia ja kokouksissa ravaan aika useasti. Oon myös nuorin monessa työryhmässä ynnä muissa jutuissa eli joudun joskus olemaan aikuinenkin pellen teinin sijasta. Enkä oikeen jaksa juhlia hirveästi niin kuin muut ikäiseni.

Pystytkö keskustelemaan mielipideasioista järkevästi? Tietty pystyn. Ihmisillä pitää olla erilaisia mielipiteitä ja näkökantoja asioista. Se on vain rikkautta eikä tää maailma niin pyöris, et kaikki ajattelis samalla tavalla tai no ehkä silloin ei olis sotia, kärsimystä yms., mutta aika absurdi ajatus, että kaikki ajattelis samoin. Ihan hyvä, että voi kertoa ja jakaa mielipiteitä sekä keskustella niistä.

Mihin kaikkeen uskot esim uskonnot/yliluonnolliset jutut?
 Kuulun kirkkoon ja kai mä johonkin uskon, mutta sen enempää en halua mun uskontoa puida. Olen tosi taikauskoinen. Luen horoskooppeja ja esimerkiksi pelipäivinä mun pitää kaikki tehdä aina rutiinilla -sitä ei voi muuttaa.

Minkälaisia ihmisiä ihailet?
 Ihailen ihmisiä, jotka on saavuttanut asioita omilla ansioillaan. Mun mielestä ei ole hienoa eikä millään tavalla arvostettavaa, jos joku menee esimerkiksi julkisuudenhenkilön kanssa naimisiin ja nousee näin julkisuuteen. Ihailen ihmisiä, jotka on selvinnyt koulukiusaamisesta, masennuksesta, vaikeista sairauksista. Ihailen urheilijoita, näyttelijöitä, laulajia, joille on sanottu ettei heistä ikinä tule mitään, mutta uskomalla itseensä he ovat maailman huippuja.

Teetkö päätökset enemmän järjellä vai tunteella?
 Menee aika fifty-fifty. Yleensä pyrin tekemään päätökset tunteella ja sydämellä, koska niin tekee oikeasti parhaat päätökset eikä tule kaduttua, että mitä tuli tehtyä. Toki järkeilläkin pitää ja raha-asiat, opiskelujutut jne. pyrin tekemään sekä päättämään järjellä.

Minkälaisten ihmisten kanssa sinun on helpoin ystävystyä? Avointen, rempseiden, puheliaiden ja luotettavien. Sen ihmisen on ansaittava mun luottamus heti ensikohtaamisella, jotta voin ystävystyä.

Oletko spontaani: voitko lähteä yhtäkkiä matkalle kaverin ehdotuksesta vai haluatko suunnitella kaiken hyvin etukäteen? Hahaa!! Mä oon tosi spontaani! Lähden matkalle heti, jos joku ehdottaa asiaa tai vaikka hot joogaamaan, crossfittaamaan tai ihan mitä vain. Oikeasti!

Millainen shoppailija olet? Oletko pihi, tarkka vai ostatko helposti uusia vaatteita?
 Mä shoppailen aika vapaasti eli kai mä ostan aika helposti uusia vaatteita ja asusteita. Tosin ostan suurimman osan kaikesta kirpputoreilta, joten en todellakaan maksa täyttä hintaa yleensä koskaan vaatteistani. Oon tosi pihi, jos mun pitää ostaa jokin uusi vaate, vaikka 30€ maksava paitapusero tai 8€ maksavat uudet aurinkolasit. Mietin pitkään ostanko vaiko enkö. 

Mikä on lempiherkkusi?
 Korvapuustit ja kanapasta

Kuka on lempikirjailijasi tai/ja lempikirjasi?
 En oikeestaan lue kirjoja, mutta lempikirjailija on varmaan Kira Poutanen ja lempikirjat on tällä hetkellä Fifty Shades trilogian kirjat.

Kuka on lempilaulajasi? Aarght kuuntelen kaikkea sekaisin, ihan sillisalaattina. Jos joku on heitettävä niin vaikkapa Jenni Vartiainen.

Kaunein suomenkielinen sana?
 Äiti

Aasi, apina vai ankka?
 Apina, koska olen itse aikamoinen monkey.

Onko sinulla lempimukia? Millainen se on? Mulla ei ole lempimukia, mutta lempilasi. Se on semmonen kirkas, missä ylälaidassa on joku saksalainen mehumainos. Käännettiin se joskus mukaan mun koulukavereiden kanssa Berliinistä lentokentältä, kun tuoremehu maksoi 5€ -siis VIISI EUROA. Ajateltiin, että se lasikin kuuluu siihen hintaan. Tulee hyviä reissumuistoja mieleen.

Hassu lapsuusmuisto?
 No en ollut ihan lapsi enään silloin, mutta vuonna 2006 tipuin viiden tähden hotellissa Itävallassa vaatteet päällä uima-altaaseen ja rahnustin läpi hotellin märissä vaatteissa huoneeseemme. Jälkeeni jäi komea vesivana kokolattiamattoihin

Millainen olit lapsena? Rasavilli, spontaani, järjettömän sosiaalinen ja puhelias. Usein myös pikkuvanha. Kiikuin aina puissa pää alaspäin ja juoksentelin pitkin metsiä. Painin naapurin poikien kanssa meidän pihatiellä ja niin edelleen. Villi lapsi.

Mikä oli elämäsi iloisin tapahtuma/asia?
 Varmaan se, kun sain ensimmäisen lemmikkini Miisun 8-vuotiaana. Miisu edelleenkin elelee meillä perheen ainoana kissana ja lemmikkinä.

Mikä oli elämäsi surullisin tapahtuma/asia?

 Isovanhempien sairastuminen.

Elämäsi vastoinkäymiset? Ääh en halua surkutella, mutta varmaan koulukiusaaminen ja se, kun loukkaannuin jääkiekossa niin pahasti, että jouduin lopettamaan. En myöskään ole päässyt aina kouluihin jonne olen halunnut.

(c) Kyösti Isosaari

Jos voisit muuttaa itsessäsi jotakin niin mitä muuttaisit? (luonne, ulkonäkö, ihan mikä vaan :D)
 Olen aika tyytyväinen itseeni. Mä olen mä ja tällainen musta on tullut niin enpä oikein muuttaisi mitään. Haluaisin ehkä suuremmat silmät, mutta ei nekään ole välttämättömät. En siis muuttaisi mitään.

Jos voittaisit lotossa miljoona euroa, mitä tekisit rahoilla?
 Ostaisin asunnon itselleni ja toisen mummolleni hissitalosta, jossa hänen olisi helpointa liikkua ja elää. Kolmannen kämpän ostaisin sijoitusasunnoksi. Ostaisin itselleni auton ja matkustelisin jonkin verran. Shoppailisin tietysti ja järjestäisin ystävilleni mukavat juhlat. Loput rahoista sijoittasin tuottaville tileille ja osakkeisiin.

Jos osaisit laulaa, soittaa piano tai soittaa viulua täydellisesti, minkä taidon valitsisit ja miksi? Haluaisin osata laulaa täydellisesti. Musta olisi vaan siistiä olla tosi hyvä laulamaan niin, että voisin esiintyä missä vain, milloin vain eikä nolottaisi ollenkaan. 

Jos kirjoittaisit kirjan niin mistä se kertoisi? Se olisi varmasti mun elämäkerta eli kertoisin siitä mitä elämässäni olen puuhaillut ja paljastaisin herkullisia salaisuuksia kulissien takaa.

Kolme asiaa jotka ottaisit mukaan autiolle saarelle?
 Tulitikut, kumiveneen ja toooooositoooooosi paksun kirjan.

(c) Soile Ukkonen/Studio Sole

Mitä odotat eniten juuri nyt?
 Varmaan eniten odotan mun valmistujaisia, jee!!

Mikä sai sinut viimeksi nauramaan?
 Mun ja mun yhden parhaimman kaverin tosi tyhmät jutut. 

Mikä sai sinut viimeksi itkemään?
 Väsymys.

Asia, jota kadut?
 En kadu mitään. Miksi katua turhaan, sillä mennyttä ei saa muutettua enään ja ainakin itseäni naurattaa kaikki vanhat kommellukset.

Blogiviikko: Bohemian

Blogiviikon toinen päivä käynnissä ja aiheena taide. Tämä tyttö ei taida olla taiteellisesti lahjakas, mutta revin vähän erilaisen näkökulman taiteeseen, sillä olemme puhuneet ystävien kanssa tästä taiteen muodosta paljon ja voidaanko tämä laskea taiteeksi. Kommentteja myös kehiin teiltä. Millaista teidän mielestä taide on ja mitä se oikeastaan on? Lue lisää blogiviikosta Esittely ja Day 1.

Mulle jääkiekko ja valmentaminen on taidetta. Jokaisella pelaajalla on oma tyylinsä ja tapansa pelata. Jokainen valmentaja valmentaa eri tavalla ja pelauttaa joukuetta erilaisilla pelitaktiikoilla. Valmentajalla on yleensä oma pelikirjansa, josta taktiikka löytyy. Kukaan ei ole samanlainen, vaan jokainen on ainutlaatuinen pala joukkueessa.

Jääkiekon ja urheilun avulla pystyn parhaiten ilmaisemaan itseäni. Urheilijana olen osa joukkuetta. Jokin erityinen lahja tekee minusta juuri sen pelaajan, joka olen. Kaikkiin joukkueisiin en välttämättä tämän ominaisuuden takia mahdu, mutta johonkin sovin paremmin kuin pala palapeliin. Harjoitellessa ja tehdessä toistoja toistojen perään selkäytimeeni painuu liikerata, joka minun pitää suorittaa automaattisesti ottelussa, juuri sillä hetkellä kuin ratkaisuja haetaan. Pelissä en voi miettiä mitä teen, vaan kaiken on tultava satojentuhansien toistojen ansiosta täysin automaattisesti -tiedän mitä teen ja osaan homman. Rivinaisena joukkueessa minulla on rooli. Voin olla kapteeni, varakapteeni, sakkokeisari, musavastaava tai muu tärkeä henkilö. Olen tärkeä juuri sellaisena kuin olen joukkueelle.

Valmentajana minulle tulee lähes joka kausi uusi joukkue. Noudatan aikalailla samaa pelikirjaa ja valmennustapaa vuodesta toiseen. Valmennus- ja peluutustapani muovaa pelaajien lahjoja ja ominaisuuksia oman joukkueeni pelityyliin. Kaikkien ominaisuudet, kätisyydet ja ennen kaikkea ryhmädynamiikan on nivouduttava yhteen, jotta pelejä voidaan voittaa joukkueena -ei pärjätä vain yksilöinä. Valmentajana piirrän omat viivani pelaajan uraan, kehitykseen ja motivaatioon.
Olen melko rento valmentaja, sillä uskon ettei turha ryttyily edistä mihinkään. Valmennan keppi ja porkkana tyylillä eli jos pelaajilla menee hyvin ja he kuuntelevat minua -saavat he myös etuja esimerkiksi pelijäitä. Jos homma ei toimi niin sitten mennään suoraan sanottuna hitlermäiseen piiskaukseen, jossa tosissaan harjoitellaan minun johdolla eikä vapauksiakaan ole. Tärkeintä on olla luotettava aikuinen ja hyvä muija omille junnuille. Kuunnella mitä heillä on asiaa ja myös muistaa, että jokainen on yksilö. Valmentajan on tärkeää aina välillä keskustella pelaajan kanssa, että missä mennään ja mitä tavotteita hänellä on uralleen. Valmentaja on köyhän naisen taiteilija -piirtelee viivoja pelaajan uralle ja fläppitaululleen.

Mielestäni taidetta jäällä on se, kun joku tekee hienon maalin. Se, kun joku taistelee kiekosta loppuun asti. Tilanne, jossa ratkaisuhetkellä maalivahti torjuu haamutorjunnan ja saa kiekon kiinni. Mielestäni itsensä täysillä likoon pistäminen on parasta ja kunnioitettavinta taidetta.

Ilmaisumuotoja on monia ja minulle se on tämä -jääkiekko. Tottakai taito-, muodostelma-, pariluistelu, jäätanssi, voimistelu, tanssi ja monet muut urheilulajit ovat paljon ilmaisullisempia kuin jääkiekko. Halusin vain tuoda oman näkökantani esille aiheesta taide, joten älkää suuttuko, mutta odotan hyvää keskustelua. ;)


Kuvat We Heart It 1., 2., 3., 4., 5., 6., 7., 8.

Blogiviikko: #SELFIE

Blogiviikko starttaa käyntiin tänään ja milläpäs muulla aiheella kuin Minä-maanantai. Tarkoituksena on siis kertoa teille lukijoille, blogiviikkoon osallistuville bloggaajille ja muille täällä vieraileville tahoille, että kuka minä oikeastaan olen, mitä teen ja miksi bloggaan tai no ääh mulla tämä voi lähteä ihan lapasesta, hehe! Blogiviikosta lisää täällä.

Siis joo moi mä olen Salla. Oho, olipa varmaan kaikille suuri fakta. Mun koko nimi on siis Salla Maaret Natunen ja 95% ihmisistä ei osaa kirjoittaa mun nimeä oikein, vaikka se on ihan selvää suomen kieltä. Yleisimpiä väännöksiä etunimestä on Sanna, Saana, Sara tai Saara. Toisesta nimestä useimmiten Maarit, Maria tai Maaria. Sukunimi taas taipuu helposti Nenoseksi, Natoseksi, Nuttuseksi ja jopa Myttyseksi. Yleensä myös etunimiäni yritetään vääntää yhteen Sallamaaritiksi, Sallamariaksi tai mitä niistä ikinä keksiikään. Myös puhuttaessa usein nimi muuttuu joksikin muuksi kuin vanhemmat sen ovat minulle ristineet.

Lempinimiä rakkaalla lapsella on se miljoona, tottakai! Urheilupiireissä mua helposti kutsutaan Pikku Myyksi, sillä olen pienestä asti rakastanut Muumeja ja mulla nyt lähes vakiokampauksena on nuttura sekä olen pienikokoinen. Osa kaveripiiristäni nimittelee mua Sluibiksi, sillä olen erittäin laiska ja tykkään makoilla sekä syödä siis sluibata. Yksi erityinen henkilö kutsuu mua Pandaksi ja siitä onkin tulossa kovaa vauhtia koko kansan tuntema lempinimi mulle. Vanhemmat kutsuu mua Nupuksi tai Roopeksi. Vuosien varrella lempiniminä on vilkkunut mm. Megan Foxia, Martinaa,  Tuomo Ruutua ja vaikka mitä, haha..

Olen syntynyt 06.02.1995 eli nyt 19-vuotias. Tuo kyseinen päivä on sittemmin lisätty kalenteriin Saamelaisten kansallispäivänä, eikä tosissaan mun vanhemmat ole mua sen takia nimetty saamelaisella/lappalaisella nimellä.

Horoskoopiltani olen vesimies ja aika hyvin nuo vesimiehen kuvaukset mun luonteeseen sopivat. Oon aika tempperamenttinen, mutta tosi sosiaalinen ja puhelias. Saatan suuttua erittäin pienistä asioista ja olla niistä pitkäänkin vihainen. Toisaalta en osaa pitää pitkiä mykkäkouluja tai olla pitkävihainen kovin pitkään tietyille henkilöille.

Oon tosi puhelias ja sosiaalinen oikeasti, vaikka aluksi aina ujostuttaa vieraiden ihmisten seurassa. Saatan heittää ihan pimeetä läppää ja säkättää vaan, jos niikseen käy. Rakastan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Se on vaan ihanaa! Kaiken sosiaalisuuden lisäksi rakastan myös olla yksin ja istua tunti kausia kahvikupin äärellä mietiskelemässä maailman menoa tai laulaa ja tanssia kotona, kun kukaan ei ole kuulemassa eikä näkemässä.

Teen myös tosi extemporesti erilaisia juttuja, jos huomenna haluaisin koittaa tankotanssia niin minähän tankotanssisin. Vierailla paikkakunnillakin yleensä painelen menemään ilman karttaa ja mitään tarkkaa suunnitelmaa. Parhaat muistot ja reissut tulee tehtyä ilman tarkempia suunnitelmia.

Koulutukseltani olen tosissaan viittä ällää vaille ylioppilas. Ei vaan siis valmistun tänä keväänä ylioppilaaksi. Lukion rinnalla suoritin syksyllä 2012 valmentajan 1. tason tutkinnon Suomen urheiluopistolla Vierumäellä eli siis olen käytännössä junnukoutsi ja ylioppilas. 

Omistan myös anniskelu- ja hygieniapassin. Sen johdosta olen työskennellyt niin ravintoloissa kuin kaupoissakin. Mulla on ikäisekseni tosi paljon työkokemusta, koska olen pimahtanut päästäni työn suhteen. Viime kesänä mulla oli 3 eri työpaikkaa, hups! Olen työskennellyt tehtaassa siivoajana, urheiluseurassa junnukoutsina, kaupassa kassana, liikennemyymälässä liikennemyymälän myyjänä sekä ravintolassa tarjoilijana yms yms.. Tuossa vain muutamia otteita mun työurasta.

Mulle vapaaehtoistyö on tosi tärkeää. Olen ollut Sotilaskodissa vapaaehtoisena kolmisen vai peräti nelisen vuotta. Mulla on kerran kuukaudessa yksi vakkarivuoro sotkun kahvilassa, jossa siis myyn munkkeja ja kahvia -no löytyy sieltä muutakin eli teen perinteisiä kahvilahommia. Sotilaskotitoiminta on järjettömän kivaa ja sieltä saa elinikäisiä kavereita. 

Olen kiertänyt myös 15 kansainväliset urheilukilpailut vapaaehtoisena -nyt juuri alkaa 16. kisat torstaina. Kisoissa olen työskennellyt mediakeskuksissa, lipunmyynneissä, kisatoimistoissa ja monissa monissa muissa pisteissä. Kansainväliset urheilukilpailut on vain mahtava kokemus ja niissä on kivaa pyöriä. Aika paljon nykyään on jo tuttuja naamoja kentällä. No, mutta tie kutsuu tyttöä ja tyttö kiertää. FYI: Olen myös luistellut miesten jääkiekon MM-kilpailujen avajaisissa vuonna 2013, Helsingissä ja päässyt ''palkintotytöksi'' tyttöjen alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa eli käytännössä pidellyt mitallitarjottimia ja ojentanut mestaruuspystin palkintojen jakajalle.

Uskallan myös laukoa suoria mielipiteitäni ihmisten ilmoille. ''Julkisuuteen'' nousin Hennala adressilla, joka puolusti lakkautettavaa varuskuntaamme. Aika huiman mediahehkutuksen se sai ja sainkin käydä tiuhaan haastatteluissa ja muissa systeemeissä. Media on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tuo kevät 2012 oli tosi opettavainen. Olin vasta 17-vuotias silloin ja aikamoisessa pyörityksessä. Pari päivää ennen adressin tekemistä siis saavutin tuon 17 vuoden huikean iän.

Alemmassa kuvassa minut palkittiin Vuoden Arjen Sankarina Lahdessa vuonna 2012. Perusteena olivat rohkeus ottaa kantaa varuskunnan säilyttämiseen ja vapaaehtoistyö, jota pyyteettömästi teen. 

Urheilu ja liikunta on ollut mulle tosi iso osa elämää. Olen oppinut luistelemaan hyvin varhain isäni opetuksessa ja siitä se jääkiekon pelaaminen lähtikin. Olen pelannut jääkiekkoa monen monta hassua ja hauskaa kautta. Nykyisin vain valmennan lajia, mutta sen parista on todella vaikea lähteä pois. Mulle se olisi varmaankin kuolema. Valmentajana olen toiminut jo kuutisen kautta. 

Tällä hetkellä päälajinani on lacrosse, jota enempi ja vähempi tosissani pelailen. Nyt olen aika pahasti vielä sairasloman puolella ja pikku hiljaa pitäisi alkaa treenailemaan itseään takaisin pelikentille niin etten taas saisi miljoonaa rasitusvammaa -homma tysähtää aina siihen. 

Näiden lajien lisäksi olen alppihiihtänyt, pelannut futista, yleisurheillut, pelannut korista, jenkkifutista, lenttistä, ratsastanut, showtanssinut ja vaikka mitä muuta.

Kuulun myös Liikunnan ja Urheilun Nuorisokomiteaan eli LUNKiin. Olen lunkkilaisista nuorin ja tällä hetkellä heilun LUNKin hallituksessa ensimmäistä toimikauttani. Roolini on sosiaalisen median vastaava, joten sometettua tulee.. 

Rakastan muotia, kauneutta, kirppishoppailua, shoppailua, kirjoittamista, kuvaamista, kauniita juttuja, pieniä ja suuria iloja, tykkään mun lukijoista, kavereista, kissasta, perheestä ja yleisesti elämästä.

Mun mielestä on tosi kivaa kirjoittaa blogia, sillä täällä on periaatteessa rajattomat mahdollisuudet ilmaista itseään. Mulle se on tätä lifestyle-tyttöhömppää ja tykkään siitä. Oon mielettömän iloinen, kun kommentiboxiin kilahtaa uusi kommentti tai lukijaksi liittyy joku. Ihan spessuja hetkiä ja pieniä iloja elämässä. 

Kirjoittaminen on mulle jonkinlaista terapiaa ja lähinnä kirjoitankin tätä sen terapian sekä tunteen takia, että pystyn jossakin ilmaisemaan itseäni, kun piirtäminen, musisoiminen tai muu taiteellinen juttu ei taivu tältä tytöltä. Haluan myös jakaa elämääni, sillä koen ettei ihan kaikki ikäiseni tai vähän vanhemmatkaan välttämättä tee tällaisia juttuja tai edes tiedä, mitä mahdollisuuksia on, jos mielenkiintoa on jotakin asiaa kohtaan.

Blogin haluan pitää suhteellisen realistisena ja iloisena sekä rempseänä. Sellaisena, jots on helppo lukea ja saada hyvä mieli päälle. Turhaa on kiristellä turhasta. ;)

Täs mä, mut hei mites sä? Onks sulla jotain spesiaaleja mielenkiinnon kohteita tai missä just sä oot hyvä? :)