Lokakuu

Heipparallaa! Ompas siitä pitkä aika, kun viimeeksi tänne olen kirjoitellut! Kyseiset kuvat on otettu elokuun loppupuolella -kesän viimeisinä lämpiminä ja valoisina iltoina. Nämä kuvat on tarkoitus ollut postata tänne monen monta hassua kertaa, mutta kun ei ole ollut aikaa ja kirjoittaminenkaan ei ole oikein ottanut tuulta alleen, joten päätin tulla masentamaan nyt kaikkia ihanan lämpöisillä ja aurinkoisilla kuvilla.

//Paita ONLY//
//Shortsit BIKBOK//
//Kengät TED BAKER//
//Kello MICHAEL KORS//
//Rannekoru TAIKA-KORUT//

Kesä tosissaan oli ja meni yhdessä hujauksessa ohi. Summer Bucket Listin asioista ei jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa, sillä olin lähinnä koko kesän töissä ja paiskin pariakin vuoroa päivässä töitä. Tosin olen kyllä todella iloinen ja tyytyväinen siitä mitä opin töissä. Ikinä en olisi uskonut, että saan noin ihanan, opettavaisen ja vaativan kesätyöpaikan, josta on todella paljon apua nykyisissä opinnoissa ja tulevaisuudessa työelämässä.

Mennyt kesä ja syksy on ollut mulle ehkä opettavaisin moneen vuoteen. Rehellisesti sanottuna koen, että olen kasvanut henkisesti muutamassa kuukaudessa enemmän kuin viimeisen viiden vuoden aikana. Niin paljon uusia asioita, niin paljon muuttujia ja niin paljon menetyksiä, saavutuksia, iloja ja suruja, ihania asioita, odotusta sekä jännitystä.

Reilu kuukausi sitten suuntasin täysin tuntemattomaan -Kouvolaan, ammattikorkeakouluun. Vietin monia unettomia öitä ennen aloitusta ja olinkin sitä mieltä etten mene koko kouluun, koska en tunne sieltä ketään. enkä halua uusia ihmisiä elämääni tai tutustua keneenkään. Loppujen lopuksi aika äkkiä uudet kaverit ja porukat löytyivät. Koulun nopeatempoisuus ja itsenäisesti suoritettavien tehtävien määrä yllätti -siihen on vielä totuttelemista sekä rytmittämistä paljon.. Oon todella paljon tykännyt olla täällä, koulu on ihan ok ja ihmiset mukavia.

Sain myös tietää vähän aikaa sitten, että minusta on tulossa kummitäti ja parhaasta ystävästäni äiti. Alkuun tieto parhaan kaverin raskaudesta oli hiukan hämmentävä ja ehkä jopa pelottavakin, sillä pelkäsin, että menetän kaverini lapsen myötä tai jotakin yhtä absurdia. Tuskimpa tuo mun kaveri on mihinkään katoamassa. Elämä vaan muuttuu ja menee eteenpäin -ihan hyvä, että meidänkin kaveripiiri alkaa pikku hiljaa ''aikuistumaan'' sekä pääsee kohti unelmiaan. Tällä hetkellä odotan jo kovasti, että pääsisin näkemään pienen suloisen käärön. Odotuksen aikana the-hullu-kummitäti shoppailee kaikkea pientä, karkinväristä ja ihanaa.

Mitä mulle sitten kuuluu? Mulle kuuluu tosi hyvää! Tykkään todella paljon olla Kouvolassa ja oonkin saanut täältä ihania uusia kavereita. Mulla on pitkästä aikaa hyvä, rauhallinen olo ja musta tuntuu, että olen nyt vihdoinkin löytänyt the-place-to-be -paikan itselleni. Sopivan kokoinen paikka pikkukaupungin tytölle ja yllättävän viihtyisä, vaikka kaupungin maine on todellisuutta huonompi. Koulu voisi toki olla mielenkiintoisempaa, kun ns. ''peruskurssien'' sisällöt ovat mulle jo aiemmista opinnoista tutumpia ja odotinkin, että opiskelu olisi haastavampaa kuin mitä se todellisuudessa on. Myös kaikenlaisissa blogihipoissa on tullut juostua pääkaupunkiseudulla, joten niistä myöhemmin lisää! :)

Mutta... Lähden nyt takaisin opiskelemaan henkilöstöhallintoa! Palataan!

Miten teillä muuten menee siellä ruudun toisella puolella?

Ciao!

Ciao tyypit! Pientä blogihiljaisuutta on ollut havaittavissa, sillä tekemistä on ollut paljon ja lifestylebloggaajien blogimiitin järjestelyihin on uponnut mukavasti aikaa, mutta voin jo nyt luvata, että miitistä tulee ihan mahtava! Vielä muutama bloggaaja mahtuu mukaan, joten ole nopea, ilmoittaudu ja tule viettämään kiva päivä Lahteen blogikollegoiden kanssa! Lisätiedot löytyvät täältä.

//Mekko GINA TRICOT//

//Sandaalit HALONEN//

//Aurinkolasit IBERO//

Blogitaukoa on tullut hiukan vietettyä, sillä vietin ihan kokonaisen kesälomaviikon turhia stressaamatta ja silloin ei tietystikään ollut kamera missään mukana. Tuon kesälomaviikon jälkeen sainkin loppukesäksi koulutustani vastaavan työn, jossa jatkan aina koulun alkuun saakka eli en ollutkaan koko kesää työttömänä, jes!

Töiden jälkeen olen lähinnä nyt ensimmäisinä viikkoina koomaillut kotona, sillä loman jälkeen nuo kello 7 aamut on hiukan rankkoja -pikkuhiljaa niihinkin alkaa tottumaan ja iltaisin onkin aika virkeä olo. Säännölliset työajat ovat kyllä luksusta muutaman ravintola- ja kaupanalan työvuoden jälkeen, vaikkakin aamuherätykset eivät olekaan ehkä se positiivisin juttu, mutta ainakin viikonloput ovat vapaita.

Syksyllä taas elämä muuttuu todella paljon, sillä sain kuin sainkin opiskelupaikan KyAMK:ista liiketaloudesta eli korkeakouluelämä ja Kouvola kutsuu. En oikein tiedä mitä odottaisin tulevalta. Toisaalta pelottaa ja jännittää, mutta taas toisaalta musta tuntuu, että opiskeluajasta tulee todella kiva ja koen olevani oikealla alalla. -Mulla on kyllä tosi huono omatunto tuosta opiskelupaikasta, sillä tiedän monia tyyppejä, jotka lukivat aivan mielettömästi pääsykokeisiin eikä päässyt sisään ja mulla lukeminen oli tooodella minimaalista.

Ääh tulis jo kesä ja tuollaiset ihanan lämpimät aurinkoiset ilmat takaisin! Haluan niin pukeutua ihaniin kesämekkoihin ja hengailla kesäyössä pitkin kaupunkia.

Kesäkisan voittajat on nyt arvottu! 1. palkinto eli iso kesäinen tuotepaketti matkaa Emilialle, 2. palkinto eli pieni yllätyspalkinto matkaa Arhippalle ja 3. palkinto eli pieni yllätyspalkinto matkaa Marikalle. Käykää katsomassa sähköpostinne. Laitan sinne viestiä niin saadaan paketit matkaan.

Kiitos kaikille osallistuneille ja ihanaa kesää! :)

Hallo Helsinki!

Suuntasin siis nokkani kohti Helsinkiä harmaana ja sateisena keskiviikkoaamuna. Mulla oli tiedossa tapaaminen, vaikka olinkin vielä aika kipeänä tai siis enhän mä ollut omasta mielestä niin missään nimessä en halunnut missata tätä tapaamista. Meinasi tulla pieni paniikki, kun bussi oli myöhässä ja kello tikitti uhkaavasti kohti junan lähtöaikaa. Muutaman juoksuaskeleen jälkeen oli kuitenkin ajoissa laiturilla odottelemassa junaa.



Helsingin päässä mulla oli sovittu tapaaminen Eerikäisen Eskon kanssa, jota olen melko nuoresta asti fanittanut, koska Esko on vaikuttanut median välityksellä tosi mukavalta tyypiltä ja onhan se ihan kivan näköinenkin!

Tavattiin Hotelli Pressan terassilla puolenpäivän aikoihin. Tuo meeting oli melko lyhyt, mutta silti mulle jäi todella positiivinen kuva kyseisestä henkilöstä -aito, positiivinen, kohtelias ja sympaattinen. Ihan niin kuin julkisuudessakin. Tapaamisen aikana räpsittiin muutama kuva ja juteltiin niitä näitä. Mun kameralle valitettavasti tallentui vain tämä jonkun ulkopuolisen miehen räpsäisemä kuva. Pahoittelen ulkoista olemustani -aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta. Toinen puoli naamasta turvoksissa ja olo on aika nuutunut niin kuin sen kuvastakin näkee...

Varmaan heräsi kysymys miksi sitten pääsin moikkaamaan Eskoa? Syy tapaamisellemme oli tuo mun käsissä näkyvä Louis Vuittonin iso brown box, jota lähdin hakemaan ja jonka sain -mä olin nukkunut koko alkuviikon todella huonosti, koska en voinut ikimaailmassa uskoa, että saisin tuon paketin itselleni ja jännäilin sitä sitten näköjään niin paljon, jotta se vaikutti nukkumiseenkin, haha! Nyt se on kuitenkin turvallisesti mulla ja voin nukkua yöni hiukan paremmin!




Mitäköhän tämä mysteerinen brown box sisältää? Pahvisen laadukkaasti tehdyn laatikon sisältä paljastui paperia, eh? Kävin siis hakemassa laatikon, joka oli paperia täynnä eikä mitään muuta, höh! No ei vaineskaan. Kyllä se sisälsi jotain muutakin, mutta mitä...?

Paperin jälkeen vastassa oli tällainen puuvillainen dustbag, joka on meidän perheessä ristitty tyynyliinaksi, isoksi clutchiksi ja kauppakassiksi, joten jos näette jonkun tuolla kadulla kävelemässä tällainen kourassa niin se todennäköisesti kuuluu meidän perheeseen, koska ''eihän noin kallista puuvillapussia voi olla käyttämättä ja kyllä se muotiin menee, kun siinä lukee Louis Vuitton -on vielä ihan aitokin''.



Lopulta dustiksesta kurkisti ihana Vuittonin Damier Ebene -kuosi ja pakkohan tuo ihanuus oli kiskoa sieltä ulos, sillä halusin nähdä mitä the mystery brown box sisälsi. Sieltä paljastui Louis Vuittonin Neverfull MM Damier Ebenenä eli tuo aika tunnettu ja suosittu LV:n laukkumalli keskikokoisena. Tuolla isomman laukun sisällä on vielä kuvassa näkyvä irrotettava clutch, jota voi käyttää myös erikseen isomman laukun kanssa eli jos lähtee baariin tai juhliin niin voi kiskasta tuon pikkulaukun mukaan.

Mä olen pienestä tytöstä asti unelmoinut Louis Vuittonin laukuista ja etenkin Neverfullista, sillä se on kätevä ja suht iso laukku, vaikkakin oma mallini on keskikokoinen. Mulle mieluisin kyseisen merkin kuoseista on ehdottomasti tämän Damier Ebene. Kaunis ruskea ruudullinen kuosi ja matchaa mun omiin väreihin paremmin kuin hyvin. DE:ta näkee myös vähemmän kuin perinteistä Monogram -kuosia. Tiesittekö muuten, että Vuittonin menestystarina on lähtenyt liikkeelle ruutukuosista?

Hinnat näissä vain hipovat pilviä, joten ei ole pieneen mieleen tullut ostaa tällaista ainakaan uutena. Tämäkin yksilö taitaa tänä päivänä maksaa 945€ Esplanadin liikkeessä Helsingissä, joten in my dreams ja en ehkä olisi valmis sijoittamaan laukkuun noin paljon rahaa, vaikka sitä löytyisikin.

Mulla kuitenkin kävi tuuri, mitä en vieläkään voi todeksi uskoa, vaikka laukku kököttääkin tuossa lattialla mun vieressä. Nimittäin mä sain tämän ihan ilmaiseksi Eskolta -nyt varmaan monella heräsi kysymys miksi? :D

Osallistuin siis viikko sitten lauantaina CasinoEuron ja Eerikäisen Eskon yhteistyöarvontaan Instagramissa, jossa tämä kyseinen laukku oli palkintona. Otin tohon arvontaan osaa fiiliksellä ''No en mä kuitenkaan mitään voita, mut testataan nyt kuitenkin. Kyllähän sen kuitenkin joku voittaa''.
Sunnuntaina sain iltapäivästä Instagramissa nimitäggäyksen Eskolta, että olen voittanut kyseisen arvonnan ja mulle olisi tulossa Louis Vuittonin laukku. -Siis mitä?! Voitinko arvonnan?? En todellakaan voinut uskoa tota todeksi ja itse asiassa olin tuolloin keskellä Kauppakeskus Karismaa, jossa sain pienen huutohepulisydänkohtauksen, sillä oli kyllä todella mieluinen palkinto ja en vieläkään voi uskoa voittoa todeksi, haha!

IIIISO Kiitos siis vielä kerran CasinoEurolle ja Eskolle, että teitte yhden tytön unelmasta totta ja tän tytön maailman onnellisimmaksi laukun omistajaksi. Laukku pääsi hyvään kotiin ja mun tekisi mieli vielä kerran halata teitä, koska tää on mulle todella iso juttu! Kiitos, kiitos, kiitos aivan mielettömästi!

Nyt täytyykin lähteä rientämään, sillä mulla alkaa tulla pikkasen kiire, koska puolentoistatunnin päästä meillä alkaa Lahdessa bloggaajamiitti ja mä olen vielä yöpaidassa sängyssä kirjoittelemassa tätä postausta... Palataan asiaan! 

Aurinkoista lauantaita kaikille ja toivottavasti näen mahdollisimman monta 

teistä ruudun toisella puolella olijoista miitissä! 

Pikamoikat

//Mekko GINA TRICOT//

//Kukkaseppele GLITTER//

Heippa hei tyypit! Ehkä blogimaailman laimein otsikko tällä postauksella, mutta ei voi mitään. Älkää suuttuko. Nää on tosissaan otsikon mukaiset pikamoikat tällä kertaa junasta!

Olen matkalla kohti Helsinkiä ja tänään onkin jänniä juttuja tiedossa, josta varmasti myöhemmin kerron lisää! Olen odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa, kun sain tiedon tästä! Sen verran voin valottaa asiaa, että pääsen tapaamaan mun lapsuuden tai no paremminkin teini-iän yhtä idolia ja kuviin hänen kanssaan.. Kuka tää tyyppi onkaan ja miksi pääsen treffaamaan häntä? 

Mulla on Helsingin päässä jonkin verran hengailuaikaa, sillä en viitsinyt lähteä the-last-minute-junalla, jolla olisin ollut juuri sopivasti perillä tapaamiseen -näistä junista, kun ei ikinä tiedä kulkeeko nää ja onko aikataulussaan. Bussi tosin kotoa oli aikataulustaan sen verran myöhässä, että Lahden päässä tuli semisti kiire ja paniikki! Mutta junassa ollaan ja aikataulu pitää. Sovin muutamat nettikirppisnoudotkin tuohon iltapäivälle ja toivon, että ne toteutuvat, sillä tarkoituksena olisi kotiuttaa kauan kuolatut lempparisaapikkaat! 

Juhannus oli ja meni. Siitä ei hirvittävästi jäänyt kerrottavaa teille eikä jälkipolville, sillä makoilin kotona sängyn pohjalla kesäflunssassa ja kuumeessa. Ei edes harmita, kun tämä juhannus oli tarkoitus viettää Himoksella kavereiden kanssa. No ehkä ensi vuonna on parempi onni. 

Pikkuhiljaa tauti alkaa olla nujerrettu -ainakin toivottavasti ja olo palautua normaaliksi, joten blogikin alkaa päivittyä taas tiuhempaan. Mä en ole nyt vain jaksanut päivitellä, sillä pää on ollut todella kipeä ja flunssa- sekä allergialääkkecocktail meinaa heittää tän mimmin todella sekaisin. Ootte kuitenkin ollut mielessä ja teidän kommentit on mukavasti piristänyt mua! Vastailen niihin varmasti, kunhan saan itseni ensiksi kuntoon. :)

Niin ja ohhoh! Maaginen sadan lukijan raja meni rikki joskus eilen illalla. Kiitos olette aivan ihania ja piristätte mun päiviä kivoilla kommenteilla sekä vinkkailette hyviä blogeja luettavaksi ja tuotteita testattaviksi! Ihan saaaaairaaaaaan iso kiitos teille! Lupailin aiemmin, että kun sadan raja ylittyy niin tulee joku makea, iso ja ihana lukija-arvonta -Se on tulossa, kunhan keksin palkinnot siihen. Osa palkinnoista on jo mielessä sekä hankittuna, joten kannattaa olla kuulolla. Tätä ette halua missata! ;)

Ihanaa keskiviikkoa teille! Nauttikaa elämästä! 

Busy, busy, busy

//Kimono BIKBOK//

//Paita KAPPAHL//

//Housut BIKBOK//

//Kengät CONVERSE//

//Kello MICHAEL KORS//

Ciao Ciao! Miten lomalla voikaan olla näin kiire? Koko viikko oli yhtä hulabaloota. Konetta ei oikein edes ehtinyt avata, sillä olin päivät liikenteessä ja illalla kotiin tullessa niin rättiväsynyt, että halusin kaatua vain suoraan sänkyyn, eikä kyllä järkikään olisi riittänyt kuvien käsittelyyn saatika kirjoittamiseen.

Mulla oli nyt viimeinen tenttiviikko ja järjestyksenvalvojakoulutuksen viimeiset oppitunnit sekä loppukoe, joten oikeasti loma alkoi vasta nyt. Lukumotivaatiot on ollut hukassa ja saa nähdä miten nuo korotustentit englannista oikein meni. Puhekokeessa jäädyin ihan totaalisesti, änkytin, nyökyttelin ja hoin ''Okey, okey. Sounds good!'' -Siis mitä, miksi?! Yleensä puhun luontevasti englantia ja ruotsia, mutta koetilanteessa tuli täydellinen black out, pää ihan tyhjänä eikä ollut edes mikään kovin vaikea aihe, sillä olin ''työhaastattelussa''. 

Järjestyksenvalvojakokeeseen oikeasti unohdin lukea ja pienet paineet oli ennen koetta, sillä meille kerrottiin monesti, että läpimeno on aika epätodennäköistä pelkällä tunneilla kuuntelulla. Onneksi olin koulutuksen tunneilla kuunnellut melko hyvin asiat ja lueskellut matskuja -siltikin menin kokeeseen asenteella noo ei tää kuitenkaan tänään mee läpi, et katellaan ensi viikolla uusintaa. Paperin palautuksen jälkeen tuli fiilis ettei koe nyt mennyt läpi, koska avoimista tehtävistä piti saada vähintään 1 piste/tehtävä ja mulla ei todellakaan ollut toisen avoimen kysymyksen kohdalla mitään hajua mitä siihen olisi pitänyt vastata. Suureksi yllätykseksi koe meni läpi ja läpimeno ei ollut edes mitenkään hilkulla eli kurssi on nyt suoritettu. Seuraavaksi pitäisi mennä poliisisedän juttusille hakemaan hyväksyntää järjestyksenvalvojaksi -sitten voikin aloittaa järkkärin työt! 

Voin lämpimästi suositella järjestyksenvalvojakurssin käyntiä, jos hommat yhtään kiinnostaa tai haluaa oppia jotain uutta. Mun mielestä oli todella mielenkiintoista käydä läpi asioita lain ja käytännön esimerkkien kautta sekä voimankäyttökoulutus, joka kestää yhden päivän oli kyllä ihan super!

Hitsi, oon nyt viime postauksissa lätissyt teille ihan tarpeeksi opiskeluista, joten vaihdetaanpa nyt aihetta tää alkaa käymään jo itsellekin tylsäksi, haha! 

Meillä oli Satun kanssa lauantaina aivan mahtava viini-ilta. Kuunneltiin hyvää musiikkia, juotiin parempaa viiniä ja meillä oli ihan parasta seuraa toisistamme. Lopulta lähdettiin ulos, koska illalla sää oli vielä todella lämmin ja selkeä -meidän oli tarkoitus mennä baariin, mutta loppujen lopuksi käveltiin pitkin Ruoriniemen ja Ankkurin rantoja, istuskeltiin satamassa, saatiin vielä yksi kaveri remmiin mukaan ja mentiin istuskelemaan Kariniemen puistoon, josta päädyttiin lopulta legendaariseen Kisikseen eli Kisapuistoon. Lähdin itse viiden maissa aamulla kotiin nukkumaan, joten kirjaimellisesti vietettiin koko yö ulkona. Ihanan rentoa menoa ja kesästä nauttimista, sillä kesällähän pitää olla mahdollisimman paljon ulkona. Sai kyllä illan ansiosta ladattua akkuja tosi hyvin! Harmittaa, että kamera jäi kotiin, sillä olisi ollut ihanaa ikuistaa auringonlasku sekä -nousu ja illan kulkua..

Oon ihan fall in love kimonoihin! Tuo BikBokin valkoinen kimono löytyi alennusrekistä ja pitkään mietin ostanko sitä vai en. Nyt siitä on kuitenkin tullut yksi mun lempparivaatekappaleista ja viileinä päivinä se suojaa kylmettymiseltä mukavasti. Mitä mieltä te olette kimonoista -onko ne hot or not? :)

Taidan tästä lähteä katsomaan Netflixiä ja päätyä nukkumaan! Tällä viikolla postauksia on taas tulossa aktiivisemmin, joten pysykää linjoilla! Hyvää yötä ja kauniita unia!

Thank God It's Finally Over!

//Paita ESPRIT//

//Housut BIKBOK//

//Kengät LOLA CRUZ//

Mun on pakko aloittaa tää postaus lainaten Kissi Vähä-Hiilaria ''Mä oon niin tööt, niin tööt''. Mä todellakin olen ihan rikki, poikki, loppu ja pinossa -ihan tööt, ihan loppu. Kirjoittelen tätä postausta jäätävässä migreenissä, hartiakivussa ja väsyneenä. Olo on kuin rekan alle jääneellä oravalla.

Mulla on tällä viikolla ollut ''yllätys yllätys'' koululla kesä- ja korotustenttejä -millonkohan mulla ei olisi kesällä ollut jotain kursseja? Vissiinkin 3 kesä putkeen, jolloin yritän opiskella jotakin ja runnoa opintoja kasaan. Multa puuttui nykyisistä opinnoista pari kurssia, joita ei pystytty hyväksilukemaan lukiosta, joten kävin ne nyt suorittamassa pois alta ja samalla olen yrittänyt hivuttaa keskiarvoa lähemmäs kolmosta kuin 2,5 -perfektionismi on pahemman kerran tainnut iskeä muhun koulun suhteen..

Tänään olinkin Kymenlaakson Ammattikorkeakoululla liiketalouden pääsykokeissa Kouvolassa. En oikeastaan stressannut kokeista sen kummemmin, koska mulla on kuitenkin opiskelupaikka ensi vuodeksi. Noi kokeet ei sinänsä ollut pahat ja uskon, että kirjallisessa osuudessa jotakin meni oikein, vaikken pääsykoematskuihin hirveämmin ehtinyt tutustua. Kampus vaikutti todella kivalta ja ehkä ensi keväänä löytyykin enemmän paukkuja myös tuohon pääsykokeisiin lukemiseen, jos paikka ei nyt aukea. Suoraan sanottuna olin eväsretkellä pääsykokeissa once again ja ilmeisesti kuitenkin jollain asteella stressasin kokeita, kun jännityksen laukeaminen aiheuttaa pääkipuja sekä hieman kuumeisen  olon.

Mutta hei mikä ihaninta! Ulkona on salakavalasti hiipinyt kesä jo luontoon, yöt ovat ihanan valoisia ja kaikkialla on niin kaunista! Ainut mitä enää kaipaan on lämpimät ja aurinkoiset kelit sekä kaikki kesän tapahtumat, matkat ja chillailut yömyöhään kaupungilla -ei ole parempaa maailmassa kuin Suomen kesä. Ehkä munkin pitäisi väsätä Summer Bucket List tänne blogin puolelle.

Tykkäsin todella paljon näistä postauksen iltahämärässä otetuista kesäisen raikkaista kuvista. Tuosta Espritin paidasta on tullut mun yksi suurimmista lemppareista noiden mustien yksityiskohtien takia. Mitä tykkäätte kuvista? :)

Nyt ei enää pää toimi yhtään, joten taidan hipsiä sänkyyn, peiton alle nukkumaan ja aamulla pirtsakkana herätä järjestyksenvalvojakurssille..

Hyvää yötä ja ihanaa kesäistä viikonloppua teille jokaiselle!

Ps. Muistahan osallistua ihanan Signe Seebidin tuotepaketin arvontaan täältä!

Once Again Sunday

//Toppi SEPPÄLÄ//

//Farkut BIKBOK//

//Ballerinat STYLENOB//

Huhuh mitä hulinaa ja vilskettä koko loppuviikko on ollut! Kamera on kulkenut mukana vaihtelevasti ja jäänyt nätisti lojumaan kassin pohjalle, joten sellaista postausta ei tule, jonka olin ajatellut tehdä -tylsää..

Torstaina mulla loppui parin kuukauden mittainen työssäoppimisjakso tilitoimistossa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että olen löytänyt sen oikean alan tai ainakin suunnan itselleni mitä joskus haluan työkseni tehdä -tämä ajatus vahvistui todellakin tuolla työssäoppimispaikassa, jossa opin valtavasti uusia asioita, enemmän kuin koko vuonna koulussa.

Pääsin tekemään oikeasti kirjanpidollisia töitä, enkä vain skannaillut tai tuhonnut papereita, vaikka näitäkin töitä joskus ohimennen tuli tehtyä. Harkkapaikan muu henkilökunta oli todella ihanaa väkeä ja aina sai apua, jos sitä kysyi. Välillä myös minulta kysyttiin apua ja kuulemma ''opetin'' kokeneemmalle kaartillekin uusia asioita. Jokainen aamu oli todella kiva herätä ja lähteä töihin -siihen vaikuttivat mukavat työkaverit ja mielenkiintoiset työtehtävät. Ekoina päivinä olin kyllä ihan rättiväsynyt, koska kirjanpito vaatii hiukan enemmän pään käyttöä ja koulussa ei luonnollisestikaan oltu opiskeltu niin laajojen kokonaisuuksien hallintaa. Näyttö menikin oikein loistavasti ja suureksi yllätyksekseni myös työkaverit muistivat minua työpanoksestani lahjakortilla, joka tuli kyllä tarpeeseen. Kiitos ihan mielettömästi maailman parhaan harkkapaikan poppoolle! Toivottavasti ensi vuonna nähdään! -Paljon on vielä opittavaa ja kehitettävää kirjanpidossa, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee...

Vuoden viimeisellä kouluviikolla ravasin myös kesken työpäivien korotustenteissä. Juurikaan korotettavia aineita ei löytynyt, mutta kyllähän niitä muutamia oli, joten ei muuta kuin korotustenttimään. Tentit olivat suhteellisen helppoja ja kyllähän ne korotettavat aineet nousikin tavoitellulle tasolle.

Perjantaina virallisesti loppui koulu ja velvollisuudet kutsuivat minut kevätjuhlaan -olinkin ainut opiskelija meidän luokalta, joka sinne asti jaksoi vaivautua. Koulutuskeskus Salpauksen rahasto myönsi minulle stipendin, koska aktiivisena opiskelijana järjestin Eduskuntavaalipaneelin koulullamme keväällä. Stipendi tuli kyllä aivan puun takaa, enkä osannut sitä odottaa -lähinnä teen omaksi ja muiden iloksi näitä opiskelijatempauksia sekä -tapahtumia.

Eilen olimme ihanan pikkuserkkuni Lauran ylioppilasjuhlissa Helsingissä. Juhlat olivat oikein mukavat ja rennot, paljon hyvää syötävää, juotavaa sekä seuraa. Lähinnä keskityin, kerrankin vain juhlimiseen, enkä kameran kanssa riekkumiseen -ihanan rentouttavaa. Kiitos juhlista ja onnea vielä kerran Lauralle.

Tänään sunnuntaina ollaankin sitten menty vähän leppoisammissa moodeissa ja käyty kirppisshoppailemassa sekä sateessa kuvailemassa. Tuntuu, että viikot, kuukaudet ja vuodet kuluvat nykyään ihan kamalan nopeasti -pitäisiköhän alkaa downshiftaamaan?


Mitä teidän viikkoon on kuulunut? :)


Ps. Seuraava huikea arvonta lähtee käyntiin, kun 60 lukijaa on täynnä eli jos yhtään nappaa niin liityppä lukijaksi tai kutsu joku kaverisi, jota blogini voisi kiinnostaa tutustumaan... Palkinto on ihana! ;)

Testissä: L'Oréal Paris Prodigy -hiusväri

Sain Indiedaysin Bloggers' Inspiration Dayssa mahdollisuuden osallistua L'Oréal Parisin ja Indiedaysin yhteistyökampanjaan, jossa pääsin testailemaan uutta L'Oréal Parisin Prodigy -hiusväriä, joka on uuden sukupolven hiusväri. Väri antaa hiuksille kampaamotasoisen ja luonnollisen värin hellävaraisesti. Muiden bloggaajien upeita tukkataikoja ja värjäysvinkkejä pääset lukemaan täältä.

Varoitan jo tässä vaiheessa, sillä postauksesta tulee pitkä, hehe! Sisältäen kaksi muodonmuutosta -järkyttävästä tyvikasvusta luonnollisen vaaleaan sävyyn tehty muodonmuutos sekä itselleni tehty värin tasoitus tummanruskeasta hiukka vivahteikkaampaan ruskeaan, joten nauttikaa ja poimikaa parhaat vinkit kotivärjäykseen.



Ihan ensimmäinen first stephän on värin valinta ja ostaminen. Itse suosin kotivärjäyksessä mahdollisimman lähellä omaa hiusten sävyä olevaa väriä -maksimissaan 1-2 sävyä vaaleampi tai tummempi. Jos emmit vaaleamman ja tummemman värin välillä niin se astetta vaaleampi on varma valinta.

L'Oréal Paris Prodigy -hiusväri on varma valinta, sillä se luo hiuksiin erittäin vivahteikkaan ja luonnollisen sävyn. Väri on ns. uuden sukupolven hiusväri, jonka teho perustuu mikroöljyteknologiaan. Mikroöljyteknologia auttaa pigmenttejä imeytymään tasaisesti koko hiuskuituun, siloittaa hiusta, peittää täydellisesti harmaat sekä parantaa hiuslaatua. Tosi kätevää saada tämä kaikki irti yhdellä hiusvärillä! -Mikä parasta Prodigy -hiusväri ei sisällä lainkaan ammoniakkia.

Step 2 on tietysti käyttöohjeiden lukeminen ja allergiatestin tekeminen 48 tuntia ennen värjäystä.
Itse olen hiukan huono noudattamaan tätä allergiatestin tekoa ja käyttöohjeitakaan en ihan tismalleen noudata -älkää siis tehkö niin kuin minä teen vaan tehkää niin kuin minä sanon. Olen aika konkari kotivärjäyksessä ja kokenut sekä pahimmat mokat että parhaimmat onnistumiset -kiitos niiden monien kampaajien ja kouluttajien, joiden oppiin olen päässyt sekä saanut todella toimivia neuvoja.

Painotan kuitenkin, että luet ja sisäistä aina käyttöohjeet ennen värjäyksen aloittamista. On tärkeää tietää mitä tekee ja missä järjestyksessä. Hiusväritkin ovat kemikaaleja, jotka eivät ole täysin vaarattomia.



No nyt päästään jo itse värjäykseen allergiatestien ja käyttöohjeiden lukemisen jälkeen.

Ihan ensimmäiseksi laitan aina värjätessä suojakäsineet käteen. L'Oréal Parisin Prodigy -hiusvärissä erillisestä värivoidetuubista puristetaan värivoide sekoituspulloon. Prodigyn värivoide oli jopa ruskeassa sävyssä tuollainen vaaleankeltainen, joka todella yllätti. Voide tuoksuu todella hyvältä eikä ollenkaan teolliselta kemikaalilta.



Värivoiteen sekoituspulloon puristelun jälkeen tietysti lähdettiin pistämään kehite-emulsiota värivoiteen kaveriksi, jotta saataisiin väri muhimaan sekä väristä paras teho irti. Ilman kehitettähän väri ei luonnollisestikaan toimi.

Prodigy -hiusvärin värivoide ja kehite-emulsio sekoitus näytti tässä vaiheessa ihan vaniljakermavanukkaalta. Myös tuoksunsa puolesta tuota olisi voinut lusikoida naamaan, mutta jätin tällä kertaa sen väliin ja toivon myös, että te ette syö kyseistä tuotetta, vaikka se tuoksuukin hyvältä sekä näyttää erinomaiselta.



Lopuksi L'Oréal Paris Prodigy -hiusvärin värivoide ja kehite-emulsio sötkötetään keskenään sekoituspullossa sekoitustikun avulla, joka tulee pakkauksen mukana. Itse sötköttelin väriä jonkin aikaa, jotta seos olisi mahdollisimman tasainen. Loppujen lopuksi siitä tuli hieman vaahtomaista ja vaaleansävyistä.

Sötköttämisen jälkeen pistin sekoitepullon korkin kiinni ja vielä noin minuutin ajan ravistelin väriä sekaisin sekoitepullossa. Ja Voilá! Väri on nyt valmis hiuksiin laitettavaksi..

MEIDÄN MUODONMUUTOKSET

ÄITI 
- Luonnollisen Upea
Sävy 8.0 vaalea.

Mun äiti on +50v. nainen ja jo pidemmän aikaa toivonut hiuksiinsa freesimpää, mutta luonnollista lookia. Indiedaysin Bloggers' Inspiration Dayssa mamma ei ollut mukana, joten mun piti valita L'Oréalin edustajan kanssa äidille väri aika summamutikassa. Väriksi valikoitui L'Oréalin Prodigysta sävy nro. 8.0 eli vaalea. -Tarkoituksena saada hiusten väri eloisammaksi ja kirkkaammaksi.

L'Oréalin hiusväritrendeistä lähdettiin tavoittelemaan Luonnollisen upeaa eli sellaisia hiuksia, joissa on paljon kiiltoa ja jotka näyttävät terveiltä sekä luonnollisilta. Meillä värinä tosissaan oli ns. maantienvärinen väri, joka on todella suosittu suomalaisten keskuudessa. Väri osui latvan kanssa aika hyvin yhteen, mutta tyven ja hiusvärin välinen ero oli reilusti monta astetta...



Äitini hius on värjätty viimeeksi vuosi sitten, joten tyvikasvu oli aika raju. Pituuden ja latvan  aurinko poltti viime kesänä ja se oli alkutilanteessa suhteellisen vaalea verrattuna tyveen, josta puski ruskeaa sekä iän mukana tullutta harmaata läpi. Hiusten kunto oli myös huono. Hius oli helposti katkeilevaa ja ns. ''purkaksi'' menevää söheröä. Suoraan sanottuna lähtötilanne ja väri oli HIRVEÄ!!

Hänellä on ollut nuorempana todella vaaleat hiukset, mutta ikä on tuonut väriä lisää ja oma hiusten väri on muuttunut tummemmaksi. Kuitenkin päädyttiin siihen ettei lähdetä kyhäämään väristä ruskeaa, vaan kirkastetaan ja tehdään siitä vaaleampi -tasoitetaan tyveä pituuden ja latvan sävyihin sopivammaksi.



L'Oréal Paris Prodigy -hiusvärillä on todella helppoa värjätä hiuksia, sillä tuosta sekoitepullosta väriä saa kerralla ulos tarvitsemansa määrän ja se pysyy hyvin kädessä. Myöskään väri ei lähde valumaan hiuksesta minnekään.

Meillä oli tosissaan yksi purkki hiusväriä, joka juuri ja juuri riitti äitini hiuksiin, sillä tuntui, että huonokuntoinen hius imaisee värin uumeniinsa alta aikayksikön. Koen kuitenkin, että Prodigy on todella riittoisa hiusväri, sillä yleensä jo keskipitkään hiukseen tarvitsee kaksi purkkia väriä. Suosittelenkin, että jos hius on pitkä, paksu ja huokoinen eli huonokuntoinen niin kannattaa varata se kaksi purkkia L'Oréalin Prodigya.

Lähdin värjäämään äitini hiukset tyvestä ja tyvessä väri muhikin noin 45 minuuttia levityksen jälkeen, jonka jälkeen lisäsin väriä vielä latvaan. Latvassa väri muhi 10 minuuttia eli yhteensä tyvessä väri oli 55 minuuttia. PS. Jos et tiedä mitä värin kanssa teet ja miten hius reagoi siihen niin noudata käyttöohjetta, jottet tuhoa omia tai kaverisi hiuksia.

Värjäyksen jälkeen äiti pesi hiuksista ensin värin pois ja sen jälkeen levitti vielä latvoihin L'Oréal Paris Prodigy -hoitoaineen, jonka annoimme vaikuttaa hiuksessa noin 3 minuuttia. Hoitoaineen jälkeen vielä hiukset pestiin kertaalleen.

Ensimmäinen värjäyskerta ei kuitenkaan tuottanut odotettua lopputulosta -pitkästä vaikutusajasta huolimatta, vaan se Ä-R-S-Y-T-T-Ä-V-Ä, K-A-R-S-E-A tyvi jäi edelleenkin ihan liian tummaksi ja latva sekä pituus vaaleammaksi -sävyero oli kyllä jo mukavasti tasoittunut. Joten eikun mars mars ja kauppaan hakemaan toinen purkki samaista väriä sekä toinen värjäyskerta perään..

Ensimmäisen ja toisen värjäyskerran välillä meillä oli viikko eli ihan ok aika antaa värin tasoittua sekä hiuksen levätä.

Toisella värjäyskerralla aloitin taas värin levittämisen tyvestä ja keskityin tuohon tummempaan osaan oikein kunnolla. Tällä kertaa tyvessä väri muhi 50 minuuttia ja pituudessa/latvassa 10 minuuttia eli kokonaisuutena väri muhi tyvessä 60 minuuttia. Edelleenkin painotan sitä, että noudata käyttöohjeita, jos et tiedä miten hiuksesi reagoi värin kanssa. Muhimisen jälkeen jälleen pesulle ja hoitoainetta latvoihin, jonka jälkeen toinen pesu.

Toisen värjäyskerran jälkeen saavutimme lopputuloksen, johon kumpikin oli tyytyväinen...



Lopputulos kahden värjäyskerran jälkeen on todella luonnollinen vaaleahkon rusehtava, vähän punaiseen taittava, johon syntyi upeasti vaaleita raitoja ilman minkäänlaista raidoittamista! -Meillä on vahva punapigmentti, joten vähääkään lämpimät sävyt yleensä tekevät meille punertavaksi hiustenvärin, jos taas emme haluaisi lämpöä värin joukkoon voisimme valita tuhkaan/harmaaseen taittavan sävyn, joka vie punaisuutta pois.

Omasta mielestäni äitini hiuksista tuli luonnollisen väriset ja erittäin terveen näköiset, jossa kiiltoa on valtavasti enemmän kuin aiemmin. Myöskin harmaat peittyivät hyvin! Joten onnistuttiin aika hyvin tavoitteissamme!

SALLA

- Vivahteikkaan värikäs

Sävy 5.0 ruskea

Toivoin saavani aika lähelle samanlaisen värin, joka hiuksiini värjättiin noin pari kuukautta sitten, sillä väri on aivan super ja sopii minulle kuin nenä päähän. Valittiin L'Oréalin edustajan kanssa mulle Indiedaysin Bloggers' Inspiration Dayssa väriksi Prodigy -hiusvärisarjasta numero 5.0 eli ruskea, joka näyttää paketin kuvassa melko lämpimältä sekä tummalta.

Lähdettiin tavoittelemaan mulle L'Oréalin kuumista hiusväritrendeistä Vivahteikkaan värikästä väriä eli kiiltävää, vivahteikkaan luonnollista hiusta. Toki muutos olisi voinut olla radikaalimpi, mutta väri toi esiin mukavasti ruskean sekä punertavan eri vivahteita hiuksessani.





Oma hiukseni on värjätty noin pari kuukautta sitten, mutta väri kuluu aivan kamalan nopeasti hiuksistani pois, joten tyvi on ihan eri värinen kuin latva, johon värikerroksia onkin kertynyt reilusti. Rakastin tuota väriä, joka mulle laitettiin maaliskuussa, joten valittiin L'Oréalin edustajan kanssa mahdollisimman lähelle samaa sävyä oleva väri -näin on myös helpompi tasoittaa ei niin toivottuja värikerroksia. Myöskin tyvikasvu tulee esiin yllättävän nopeasti, joten sitäkin löytyi...

Hiuksissani on aivan jäätävä punapigmentti -lapsena olin lähes ginger hair eli täysin punapää. Melkein jokainen vähääkään lämpimään taittava väri tuo punaisuutta hiukseeni. Aiemmin olen vihannut sitä ja yrittänyt peittää. Nykyään haluaisin ehkä vielä hiukan punaisemmat hiukset, jos uskaltaisin värjätä.



Mullakin lähdettiin levittämään L'Oréal Paris Prodigy -hiusväri tyvestä ja tyveä sekä kulunutta pituutta muhitutettiin värissä pidempään kuin latvaa, jossa värikerrostumia jo ennestään oli.

En valitettavasti muista tarkkoja vaikuteaikoja, mutta muistaakseni tyvi sekä pituus muhi värissä yksistään noin 50 minuuttia, jonka jälkeen latvaan levitettiin väri. Latvassa väri vaikutti noin 10 minuuttia. Joten kokonaisuudessa tyvi muhi värissä noin 60 minuuttia levityksen jälkeen. Nämä kaikki postauksen vaikuteajat ovat kellotettu värin levittämisen jälkeen eli ei siitä ajasta kuin värjäys on aloitettu. Mulla ei väri meinaa ottaa millään kiinni hiukseen -vaikuteajat ovat kampaajalla normaalia pidemmät ja samoin myös kotiväreissä olen saanut kampaajalta neuvot miten pääsisin mahdollisimman hyvään lopputulokseen lähinnä vaikutusaikaa pidentämällä. Kaikille pidempi vaikuteaika ei toimi, joten kannattaa aina noudattaa pakkauksen käyttöohjetta.

Mun hiuksiin upposi vain yksi pullo L'Oréal Paris Prodigy -hiusväriä tukkaan, vaikka tukka on aika paksu ja pitkä. Suosituksena on kahden purkin käyttäminen näin pitkään hiukseen, mutta käytännössä mun tukka ui värissä jo pelkästään yhdellä purnukalla. Mielestäni kyseinen väri on riittoisin mitä markkinoilla on. -Lopputuloksesta tuli kuitenkin tasainen ja erittäin hyvä.

Kun väri oli tarpeeksi pitkään vaikuttanut hiuksissa pesin värin pois hiuksesta ja laitoin hiusväripaketin mukana tulleen L'Oréal Paris Prodigy -hoitoaineen hiuksiin -lähinnä latvoihin. Hoitoaineen annoin vaikuttaa hiuksissani noin 5 minuuttia, jonka jälkeen pesin toiseen kertaan hiukset.



Lopputuloksesta tuli tällainen! Itse kyllä olen todella tyytyväinen tähän lämpimän ruskeaan -ei liian tummaan väriin. Värissä on ihanasti moooonia eri vivahteita ja se ei ole tylsän lattean näköinen. Tukan kiilto lisääntyi myös kiitettävästi sekä harjattavuus parani. Hius on todella pehmeän tuntuinen.

Tyvi peittyi nätisti sekä väri tasoittui. Pituudesta katosi oudot vaaleat poikittain menevät palkit kokonaan ja väri on melko samanlainen tyvestä latvaan.

Olen superhypermegatyytyväinen L'Oréal Paris Prodigy -hiusvärin lopputulokseen!

Miisu photobombasi kuvaan jostakin, kun tätä postausta tehtiin.

L'Oréal Paris Prodigy -hiusväri lunasti jokaisen lupauksen ja täytti odotukset paremmin kuin hyvin. Itse olen ollut pidemmän aikaa skeptinen kotiväreihin, sillä yleensä värikartat ja väri eivät pidä loppujen lopuksi paikkaansa, mutta tästä lähtien taidankin värjätä Prodigylla hiukseni. Äidillä väri kirkasti hiusten väriä ja peitti harmaat. Mulla taas väri tasoitti tukan sävyn ja piilotti tyven. Kummallakin hiusten harjattavuus parani ja myöskin hiuksesta tuli hyväkuntoisemman oloinen.

Myöskin meidän kissa fanittaa L'Oréal Paris Prodigy -hiusvärejä, haha!! -luulen, että Miisu ei ole ollut hirvittävän tyytyväinen, kun purnukoita ollaan kuvailtu eikä rapsuteltu häntä. 

Onko teillä kokemusta kyseisestä hiusväristä? Mitä tykkäätte? :)

Toteutettu yhteistyössä L'Oréal Parisin ja Indiedaysin kanssa

Hiusväri saatu blogiyhteistyön kautta