Thank God It's Finally Over!

//Paita ESPRIT//

//Housut BIKBOK//

//Kengät LOLA CRUZ//

Mun on pakko aloittaa tää postaus lainaten Kissi Vähä-Hiilaria ''Mä oon niin tööt, niin tööt''. Mä todellakin olen ihan rikki, poikki, loppu ja pinossa -ihan tööt, ihan loppu. Kirjoittelen tätä postausta jäätävässä migreenissä, hartiakivussa ja väsyneenä. Olo on kuin rekan alle jääneellä oravalla.

Mulla on tällä viikolla ollut ''yllätys yllätys'' koululla kesä- ja korotustenttejä -millonkohan mulla ei olisi kesällä ollut jotain kursseja? Vissiinkin 3 kesä putkeen, jolloin yritän opiskella jotakin ja runnoa opintoja kasaan. Multa puuttui nykyisistä opinnoista pari kurssia, joita ei pystytty hyväksilukemaan lukiosta, joten kävin ne nyt suorittamassa pois alta ja samalla olen yrittänyt hivuttaa keskiarvoa lähemmäs kolmosta kuin 2,5 -perfektionismi on pahemman kerran tainnut iskeä muhun koulun suhteen..

Tänään olinkin Kymenlaakson Ammattikorkeakoululla liiketalouden pääsykokeissa Kouvolassa. En oikeastaan stressannut kokeista sen kummemmin, koska mulla on kuitenkin opiskelupaikka ensi vuodeksi. Noi kokeet ei sinänsä ollut pahat ja uskon, että kirjallisessa osuudessa jotakin meni oikein, vaikken pääsykoematskuihin hirveämmin ehtinyt tutustua. Kampus vaikutti todella kivalta ja ehkä ensi keväänä löytyykin enemmän paukkuja myös tuohon pääsykokeisiin lukemiseen, jos paikka ei nyt aukea. Suoraan sanottuna olin eväsretkellä pääsykokeissa once again ja ilmeisesti kuitenkin jollain asteella stressasin kokeita, kun jännityksen laukeaminen aiheuttaa pääkipuja sekä hieman kuumeisen  olon.

Mutta hei mikä ihaninta! Ulkona on salakavalasti hiipinyt kesä jo luontoon, yöt ovat ihanan valoisia ja kaikkialla on niin kaunista! Ainut mitä enää kaipaan on lämpimät ja aurinkoiset kelit sekä kaikki kesän tapahtumat, matkat ja chillailut yömyöhään kaupungilla -ei ole parempaa maailmassa kuin Suomen kesä. Ehkä munkin pitäisi väsätä Summer Bucket List tänne blogin puolelle.

Tykkäsin todella paljon näistä postauksen iltahämärässä otetuista kesäisen raikkaista kuvista. Tuosta Espritin paidasta on tullut mun yksi suurimmista lemppareista noiden mustien yksityiskohtien takia. Mitä tykkäätte kuvista? :)

Nyt ei enää pää toimi yhtään, joten taidan hipsiä sänkyyn, peiton alle nukkumaan ja aamulla pirtsakkana herätä järjestyksenvalvojakurssille..

Hyvää yötä ja ihanaa kesäistä viikonloppua teille jokaiselle!

Ps. Muistahan osallistua ihanan Signe Seebidin tuotepaketin arvontaan täältä!

Once Again Sunday

//Toppi SEPPÄLÄ//

//Farkut BIKBOK//

//Ballerinat STYLENOB//

Huhuh mitä hulinaa ja vilskettä koko loppuviikko on ollut! Kamera on kulkenut mukana vaihtelevasti ja jäänyt nätisti lojumaan kassin pohjalle, joten sellaista postausta ei tule, jonka olin ajatellut tehdä -tylsää..

Torstaina mulla loppui parin kuukauden mittainen työssäoppimisjakso tilitoimistossa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että olen löytänyt sen oikean alan tai ainakin suunnan itselleni mitä joskus haluan työkseni tehdä -tämä ajatus vahvistui todellakin tuolla työssäoppimispaikassa, jossa opin valtavasti uusia asioita, enemmän kuin koko vuonna koulussa.

Pääsin tekemään oikeasti kirjanpidollisia töitä, enkä vain skannaillut tai tuhonnut papereita, vaikka näitäkin töitä joskus ohimennen tuli tehtyä. Harkkapaikan muu henkilökunta oli todella ihanaa väkeä ja aina sai apua, jos sitä kysyi. Välillä myös minulta kysyttiin apua ja kuulemma ''opetin'' kokeneemmalle kaartillekin uusia asioita. Jokainen aamu oli todella kiva herätä ja lähteä töihin -siihen vaikuttivat mukavat työkaverit ja mielenkiintoiset työtehtävät. Ekoina päivinä olin kyllä ihan rättiväsynyt, koska kirjanpito vaatii hiukan enemmän pään käyttöä ja koulussa ei luonnollisestikaan oltu opiskeltu niin laajojen kokonaisuuksien hallintaa. Näyttö menikin oikein loistavasti ja suureksi yllätyksekseni myös työkaverit muistivat minua työpanoksestani lahjakortilla, joka tuli kyllä tarpeeseen. Kiitos ihan mielettömästi maailman parhaan harkkapaikan poppoolle! Toivottavasti ensi vuonna nähdään! -Paljon on vielä opittavaa ja kehitettävää kirjanpidossa, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee...

Vuoden viimeisellä kouluviikolla ravasin myös kesken työpäivien korotustenteissä. Juurikaan korotettavia aineita ei löytynyt, mutta kyllähän niitä muutamia oli, joten ei muuta kuin korotustenttimään. Tentit olivat suhteellisen helppoja ja kyllähän ne korotettavat aineet nousikin tavoitellulle tasolle.

Perjantaina virallisesti loppui koulu ja velvollisuudet kutsuivat minut kevätjuhlaan -olinkin ainut opiskelija meidän luokalta, joka sinne asti jaksoi vaivautua. Koulutuskeskus Salpauksen rahasto myönsi minulle stipendin, koska aktiivisena opiskelijana järjestin Eduskuntavaalipaneelin koulullamme keväällä. Stipendi tuli kyllä aivan puun takaa, enkä osannut sitä odottaa -lähinnä teen omaksi ja muiden iloksi näitä opiskelijatempauksia sekä -tapahtumia.

Eilen olimme ihanan pikkuserkkuni Lauran ylioppilasjuhlissa Helsingissä. Juhlat olivat oikein mukavat ja rennot, paljon hyvää syötävää, juotavaa sekä seuraa. Lähinnä keskityin, kerrankin vain juhlimiseen, enkä kameran kanssa riekkumiseen -ihanan rentouttavaa. Kiitos juhlista ja onnea vielä kerran Lauralle.

Tänään sunnuntaina ollaankin sitten menty vähän leppoisammissa moodeissa ja käyty kirppisshoppailemassa sekä sateessa kuvailemassa. Tuntuu, että viikot, kuukaudet ja vuodet kuluvat nykyään ihan kamalan nopeasti -pitäisiköhän alkaa downshiftaamaan?


Mitä teidän viikkoon on kuulunut? :)


Ps. Seuraava huikea arvonta lähtee käyntiin, kun 60 lukijaa on täynnä eli jos yhtään nappaa niin liityppä lukijaksi tai kutsu joku kaverisi, jota blogini voisi kiinnostaa tutustumaan... Palkinto on ihana! ;)

Salla's Life nyt myös Blogipolussa

Pikaiset moikat teille kaikille ihanille! En ole teitä unohtanut mihinkään, enkä myöskään ole pitämässä mitään ikuisuuden kestävää radiohiljaisuutta. Teitä on tullut tänne valtavan paljon lisää, mikä on mahtava asia. On ihanaa, että joitakin kiinnostaa lukea tätä sillisalaattiblogia. Tervetuloa ja toivottavasti tykkäätte myös jatkossa!

Olen tällä viikolla juossut minuuttiaikataululla pitkin poikin maita ja mantuja, huhu! Huomenna alkaa virallisesti kesäloma, joten myöskin postauksia alkaa tipahtelemaan epäsäännöllisen säännölliseen tahtiin -paljon on ideoita takataskussa ja toteutuksessa!

Blogiani ja tämän sivuston liikkeitä on entistä helpompaa seurata uudesta Blogipolku -blogiportaalista. Blogipolkuun on todella helppoa ja vaivatonta rekisteröityä -olitpa sitten bloggaaja tai innokas lukija, joka haluaa seurata lukemiaan blogeja yhdestä paikasta. Myöskin ilman rekisteröitymistä kyseisestä palvelusta löytää nopeasti blogeja sekä postauksia sana-, aihepiiri- ja tagi-hauilla. Bloggaajillekin palvelu on helppokäyttöinen, sillä uusimmat postaukset ainakin Bloggerista ja WordPressista päivittyvät automaattisesti blogin ''uutisvirtaan''. Blogipolkuun pääset tutustumaan täältä.

Salla's Life löytyy Blogipolusta täältä.

Suosittelen myös teitä seuraamaan aktiivisesti, lähes päivittäin päivittyvää Instagramia täältä.


Onko teillä jo kokemuksia Blogipolusta? Mitä olette tykänneet vai vastaako palvelu odotuksianne?

Hyvää yötä ja kauniita unia! :)

Kiirettä pitää...

Heipä hei! Tulin kakomaan juttuja taas muutaman viikon ajalta tänne, koska on ollut niin kiire, ettei ole ehtinyt edes konetta avata. -No, mut hei Here I am now! Mulle voisi varmasti antaa jonkun ''Suomen huonoin bloggaaja -palkinnon'', jos sellainen palkinto olisi olemassa, koska olen ollut niin epäaktiivinen nyt viimeisen vuoden koko blogin kanssa. -Pst. vinkkiä Indiedaysille, että tällaiselle palkintokategorialle olisi kysyntää...

Oikeasti haluaisin olla blogini kanssa aktiivisempi, mutta kun en tienaa tällä harrastuksella pennin latia ja tämä vie multa enempi rahaa kuin tuo niin pakkohan sitä on välistä olla töissäkin, vieläpä useimmiten koulun jälkeen eli vuorokaudessa ei ole hirveästi luppoaikaa, jolloin pystyisin a) olemaan koneella, b) ottamaan valokuvia ja käsitellä niitä sekä c) kirjoittamaan jotain järkevää sisältöä. Jos tästä tulisi mun päätyö tai edes hyvä sivubisnes niin silloin voisin kirjoittaa monta kertaa päivässä postauksia, mutta in my dreams, jos sielläkään! 

Mutta nyt asiaan! Tosissaan kevät on pikku hiljaa hiipinyt tänne eteläänkin tai sitten ei, sillä tälläkin hetkellä ulkona sataa isoja hiutaleita räntää, yök! Vielä viikko pari sitten sai nauttia ihanista aurinkoisista, lämpöisistä päivistä ja upeista auringonlaskuista. Sainkin ikuistettua yhden auringonlaskun junaa odotellessa Lahdessa muistikortilleni. Olen ihan rakastunut tuohon kuvaan ja voisinkin tuijotella sitä alati sateisina päivinä. -Aurinkoisia päiviä kiitos lisää ja pian! Tässähän kohta alkaa masentua oikein urakalla, kun räntää vaan tulee taivaan täydeltä.

Tuonakin iltana olimme matkalla Jokereiden KHL:n playoffs-otteluun, sillä voitin Pallomeri.netin arvonnasta kaksi kipaletta Jokereiden playoffs-kausikortteja. Oli mahtavaa voittaa KHL:n playoffseihin kausarit ja päästä seuraamaan lähes jokaista kotimatsia todella hyviltä paikoilta. Itse jo harmittelin tuossa runkosarjan loputtua, etten ehtinyt yhteenkään Jokereiden matsiin tällä kaudella, joten kyseisen arvonnan voittaminen hienosti korjasi tilanteen. Matseja tuli varmasti enempi käytyä katsomassa, jos ja kun olisin itse joutunut liput hommaamaan. Meillä nuo paikat eivät olleet kertaakaan tyhjänä, vaan aina löytyi joku katsomaan ottelua, jos itse ei päässyt paikalle. Missasin yhden ottelun töiden takia.

KHL-matseissa on ihan erilainen fiilis kuin kotimaan sarjoissa. Yleisö pitää enempi meteliä, kannustaa omaa joukkuettaan, musiikki soi kovemmalla ja jään ulkopuolella tapahtumaa on järjestetty, jos jonkinlaista. Itsessään peli oli mun mielestä paljon tylsempää ja hidastempoisempaa kuin Mestis tai Liiga. Iso kiitos Pallomeri.netin porukalle, että mahdollistitte nämä elämykset meille!

Muuten mulle kuuluu ihan hyvää. Hässäkkää, kaaosta ja kalenterin kanssa minuutti pelaamistahan tämä mun elämä on ollut jo hetken. On tullut käytyä erilaisissa tapahtumissa, kokouksissa ja töissäkin välillä -ihan hyvä, että on menoa niin en kuole ikävään.

Aloitin tällä viikolla taloushallinnon työssäoppimisen eräässä tilitoimistossa ja voin kertoa, että olen oppinut kirjanpidosta sekä taloushallinnosta parissa päivässä enemmän kuin koko vuonna koulussa -huh, onhan se omalla tavalla ollut aika rankkaakin, vaikka tuttuja asioita on tehnyt. Takki on ollut aika tyhjänä iltaisin kirjaimellisesti. Olen kyllä supertyytyväinen ja kiitollinen, että sain alan yrityksestä työssäoppimispaikan, sillä kyseiset paikat tuntuvat olevan todella kiven alla. Kouluun siis en enää tällä lukukaudella mene, vaan olen kesälomiin asti töissä.

Tällä hetkellä mulla ei ole iltatöitä, joten yritän ja haluan myös käyttää aikaa hiukan tähän blogiin ja sen kirjoitteluun. Tottakai teen iltatöitä, lähinnä keikkaa, kunhan niitä vain ilmaantuu -toisaalta joskus on ihan kivaa olla ''työtön'' ja elää vuorolistatonta elämää sekä tehdä juuri niitä asioita mistä itse tykkää, mihin kellonaikaan vain.

Käyn kerran viikossa rentoutumassa Kahvi- ja teehuone Renesanssissa, Rautatienkadulla, Lahdessa. Tuo kyseinen kahvi- ja teehuone on todella idyllinen, kivasti kalustettu sekä poikkeava Lahden muista kahviloista. Kyseisessä kahvilassa saa ihania Skonsseja ja raakakakkuja, myöskin teevalikoima on tooodella laaja. Tykkään kovasti istuskella siellä, sillä paikka on todella rauhallinen ja mieltä piristävä.

Mulla on ikävä, tosi kova ikävä. Me ei olla nähty tämän kyseisen, mulle todella tärkeän ja rakkaan henkilön kanssa nyt toviin, joten tällaisina hiljaisina, yksinäisinä hetkinä iskee aivan järjetön ikävä toisen luokse. Siksi päivät ja illat olenkin yrittänyt täyttää mahdollisimman tehokkaasti, jottei yksinäisyys ja ikävä iskisi vasten kasvoja. 

Taisi tulla paljastettua tämän blogin historian suurin uutinen -tämä tyttö on onnellisesti parisuhteessa. En usko, että tämä seurustelu tulee vaikuttamaan blogiini mitenkään erityisesti, sillä tämä on mun blogi ja olenkin tehnyt tietyt linjavedot jo paljon aiemmin mitä asioita haluan käsitellä täällä. Esimerkiksi mun perhe ei halua olla esillä mun blogissa juurikaan ja heidän tahtoaan kunnioitan.

Palataan asiaan! Hyvää yötä! :)

Blogiviikko: And Then I'm Afraid

Blogiviikon 5. päivä käynnissä ja aiheena pelko. 

Blogiviikosta voit lukea lisää Esittely, Day 1, Day 2, Day 3 ja Day 4.

''Ala tulla jänishousu!''

-Pikku Myy

Mä en pelkää oikeestaan mitään tai no ehkä pelkäänkin kaikkea, sillä milloin vainhan voi tapahtua, vaikka mitä kauheaa. Toisaalta ei voi elää normaalia elämää, jos pelkää kaikkea.

Pelkään aivan hirvittävästi pimeää, vaikka tiedänkin ettei pimeässä ole oikeasti mitään pahaa. Samat asiat, joita pimeässä tapahtuu, voi yhtä hyvin tapahtua päivänvalossakin. Jostakin syystä mun mielestä pimeys on vaan tosi karmivaa -etenkin, jos on yksin kotona ja ulkoa kuuluu eriskummallisia kolahduksia sekä rasahduksia, hyi. Inhoan kävellä pimeällä yksikseni kotiin, koska tulee aina sellainen fiilis, että joku seuraa tai vaanii jossakin puskissa reitin varrella. Kaupungilla ja kaupunkien keskustassa pimeässä mua ei pelota, mutta täällä syrjemmässä kylläkin.

En myöskään syty hirveästi ötököistä, hyi! Saan sätkyjä ihan pienistäkin otuksista, joita lentää iholle, päin naamaa tai vipeltää jossakin maassa. Hassua sinänsä, että kasvatin koppakuoriaisia pienenä purkissa ja olin niistä tosi ylpeä. Nää koppakuoriaiset onnistuivat jopa lisääntymään siinä säälittävässä pienessä muovirasiassa. Ompa mulla ollut lemmikkinä kärpäsiäkin. Yök, kaikki toukat, hämähäkit, kärpäset, tuhatjalkaiset, etanat ja muut pikku örkit.

Noiden pienten iljettävien otuksien lisäksi pelkään hieman isompia karvaisia nelijalkaisia nisäkkäitä -nimittäin isoja koiria. Vaihdan mielelläni kadun toiselle puolelle, jos vastaan on tulossa verenhimoinen katse silmillään oleva iso koira. Mua puri pienenä kaverin koira ja sen jälkeen olen pelännyt noita söpöjä lemmikkieläimiä. Pienet koirat on ihan fine ja tosi söpöjä. Myös jotkut koirarodut, kuten Labratorintorinnoutajat eivät saa mua kauhistumaan ja voisinkin ottaa lemmikikseni labbarin.

Mulle on tullut ihan hirvittävä kammo kaikista onnettomuuksista. Mua lähes joka yö kauhistuttaa, kun meidän ohi menee raskaan kuuloinen, koliseva säiliö- tai tavarajuna. Pelottaa, että se juna kaatuu tai sille käy jotain mystistä ja koko kotiseutu päättyy tulimereen. Tähän varmasti vaikuttaa Kanadassa sattunut junaonnettomuus ja kun joskus lapsena meidän koulussa kävi pelastuslaitoksen tyyppi kertomassa kuinka vaarallisia aineita tuossa radalla kulkee vaunujen kyydissä. Pelkään myös liikenteessä törttöileviä kuskeja ja muita, sillä olen ollut kahdessa kolarissa ja porukka huutelee ettei kahta ilman kolmatta.

Mitä sä pelkäät? Pelkäätkö jotakin samoja asioita kuin minä?

Blogiviikko: When I Grow Up, I Want....

Blogiviikon neljäs päivä käynnissä ja aiheena Toivomus-torstai eli haaveilua sekä toiveita luvassa. Blogiviikosta voit lukea lisää täältä Esittely, Day 1, Day 2 ja Day 3.

Vanhemmiten mun toiveista on tullut aika realistisia. Pienenä haaveilin NHL:ssä pelaamisesta ja jääkiekkoilijan vaimona olemisesta, julkkikseksi tulemisesta, avaruuteen lentämisestä, astronautin urasta, maailman muuttamisesta paremmaksi ja niin edelleen. Mulla oli tosi absurdeja haaveita. Toisaalta mulle on opetettu, että kaikesta mistä voi haaveilla, sen voi myös saavuttaa.

Mulla on oma haavemaailma, minkä erotan täysin todellisuudesta ja hyvä niin. Joskus on vain kiva fiilistellä musiikin tahdissa elämää ja miettiä, jos olisi miljonääri tai vaikkapa tunnettu julkkis, että millaista se elämä olisi silloin. On rentouttavaa päästä irti vähäksi aikaa omasta elämästä. Mulla ehkä tämän ''haavemaailma'' periytyy ilmaisutaitopainotteisesta koulusta ja siitä, kun olen näytellyt aika paljon. Näytellessä olen roolihenkilöni ja taas elämässä ihana itseni, mutta asiaan!

Toivon eniten, että valmistuisin vihdoin ja näyttääkin siltä, että lakki olisi keväällä tulossa piilottamaan tyhmyyttä. En todellakaan aijo jäädä vain ylioppilaaksi, vaan haluan kouluttautua oikeaan ammattiin. Joten toiveena olisi myös saada mieluinen opiskelupaikka, josta joskus ehkä 5-6 vuoden päästä valmistun ja sen jälkeen saisin hyvän, vakituisen työpaikan. En vain vielä tiedä mitä haluaisin tehdä ja todennäköisesti välivuosi on edessä. 

Omaan kotiin haluaisin muuttaa tässä jossain vaiheessa, mutta ennemmin säästän ASP-tililleni rahaa kuin maksan vieraalle vuokraa, joten oma koti on vielä valovuosien päässä säästötahdillani -jollen satu voittamaan lotossa. Tai siis mun filosofialla on fiksumpaa maksaa omaa kämppää eli asuntolainaa pois alta kuin vuokraa vieraalle ihmiselle. Okei, vuokraboxikin voisi olla jossain vaiheessa elämää ihan kiva, etten loju ikuisesti täällä vanhempieni nurkissa ja olisi enempi vapauksia käyttää esimerkiksi sisustajan lahjoja. Rakastan sisustamista, joten tämä vanhemmilla asuminen ei ole ihan ihanteellinen tilanne sisäiselle sisustajalleni. 

Auto ja erityisesti Audi on ollut toivelistalla jo pidempään. Vanhempani ovat luvanneet ostaa mulle auton, kunhan sopiva sattuu kohdalle (ei, en ole lellipentu, mutta talossamme on vain yksi auto ja se on kovassa käytössä isälläni). Käytiin eilenkin koeajamassa mun mielestä tosi ihana, kiva ja PUNAINEN Audi, mutta iskä ei sitten syttynyt siihen, joten edelleenkin kävelen sekä julkisilla kuljen. Oma auto olisi vaan niin kätevä -pääsisi millon vain, mihin vain täältä korvesta. Sitten, kun mulla on joskus koulutus, hyvä työ ja rikas mies niin ostan varmasti Audin. 

Varmaan mun tän hetken isoin toive ja se THE toive olisi rakastua palavasti ihanaan, luotettavaan, rentoon ja huumorintajuiseen mieheen, joka jaksais mua hyvinä sekä huonoina päivinä. Haluaisin myös, että kyseinen mies on todellakin mun paras kaveri ja voitaisiin puhua kaikista asioista avoimesti ilman salaisuuksia. Mun mielestä suhteessa pitää pystyä puhumaan ihan kaikesta, ilman mitään rajoja -niistä vaikeistakin jutuista. Haluaisin, että tuo suhde olisi mun elämäni rakkaus, mutta kukapa tietää. Haluaisin matkustella, asua yhdessä ja hengata vaan tämän kadoksissa olevan palasen kanssa. Lyhyesti siis toivoisin löytäväni ihanan miehen ja pääseväni hyvään parisuhteeseen.

Matkustelu! Toivon näkeväni maailmaan mahdollisimman paljon ja teen varmasti vielä jonakin päivänä maailmanympärimatkan. Haluaisin myös työskennellä kehitysmaissa kehitysaputyössä. Tällä hetkellä ykkösmatkakohteet ovat Bali, Krabi ja Itävalta minulla.

Jonakin päivänä, kun ensin löydän tuon ihanan miehen haluan lapsia. Mitään perhesuunnittelua en ole tehnyt, mutta jos vaikka 4-5 vuoden päästä saisi ensimmäisen lapsen -ei sillä ole kiire ja eiköhän nämä asiat aika luonnostaan tapahdu omalla painollaan. Haluaisin 2 - 4 lasta, toki yksikin riittää. Haluan lapsilleni hyvän kasvualustan ja eheän perheen eli siis minä, mies, isovanhemmat ja tottakai ne lapset. Uskon, että mulla on paremmat mahdollisuudet kasvattaa lapsia, jos olen vakituisessa työssä ja ei tarvitse aina stressata jokaisesta pennistä. Älkää pliis murhatko mua. Tiedän, että on hyviä eronneita perheitä ja lapsilla on siellä hyvä olla. Tiedän myös, että teiniäiditkin ovat hyviä äitejä, vaikkei mitään koulutusta tai työtä välttämättä ole. Mä itse olen vaan tosi stressaaja ja haluun kaiken olevan 'kunnossa'.

Tottakai kaikki haluaa, että voisi vanheta terveenä jonkun kanssa yhdessä, matkustella, jäädä eläkkeelle, mökkeillä ja nähdä lapsenlapsensa niin minäkin haluan.

Mitä just sä toivot? :)

Kuvat We Heart It 2., 3., 4., 5., 6., 7., 8.

Blogiviikko: Questions and Answers

Blogiviikon kolmas päivä pärähti käyntiin ja tänään vastaillaan muiden blogiviikolla mukana olevien bloggaajien kysymyksiin. Kysymyspostausta siis tiedossa ja lisäinformaatiota ajatusmaailmasta, heh!

Lue lisää viikostamme esittely, Day 1, Day 2 postauksista.

Missä kuussa olet syntynyt? Helmikuussa

Oletko täysin suomalainen? Kyllä vain, vaikka sukujuuret eivät olekaan täysin suomalaiset. Minulla on muun muassa riikinruotsalaisia sukulaisia, jotka asuvat Ruotsissa ja puhun heidän kanssa pääasiassa vain ruotsia.

Onko sinulla lempinimiä? Pikku Myy, Sluibi, Panda, Nuppu, Roope ja mitä näitä nyt on. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Onko sinulla sisaruksia?
 Ei ole. Olen perheen ainoa prinsessa.

Tupakoitko? En tupakoi.


Käytätkö alkoholia?
 Satunnaisesti. Lähinnä ruuan kanssa lasi, pari viiniä.

Seurusteletko? Sinkkuelämää viettelen.

Kuinka pitkä olet?
 156 cm.

Haluaisitko olla pidempi?
 En todellakaan. Olen tosi tyytyväinen näihin sentteihin ja parhaat jutut tulee pienessä paketissa. ;)

Oletko allerginen jollekin? Mille? Kyllä vain olen. Tomaatille, paprikalle, katu- ja siitepölyille sekä ruusuille.

Oletko minkäänvertaa ekoihminen? Kyllä olen, ainakin vähän. Ostan lähes kaikki vaatteeni kirpputoreilta ja varmasti myös etsin kodin sisustustekstiilejä kirppiksiltä, kun sen aika koittaa. Pyrin myös syömään kotimaista lähiruokaa, ettei ruuan kuskaaminen rasita niin paljoa ympäristöä ja tiedän tasan mitä syön.

Oletko tarkka ulkonäöstäsi? Vähän riippuu. Mulle on ihan sama miltä näytän koulussa, vaikka olisinkin rekan alle jääneen hanhen näköinen eli siis kouluun voi mennä lökäreissä, hiukset nutturalla ja ilman meikkiä. Mutta jos taas menen töihin, kokouksiin, lähden kavereiden kanssa ulos tai muuta vastaava niin silloin pitää olla meikin tiptop, kivat vaatteet päällä ja hiukset jotenkin järkevästi laitettuna. Eli kyllä oon tarkka ja toisaalta taas en ole tarkka.

Minkälaiset aamurutiinit?
 Kouluaamuina herätys miljoonan torkuttamisen jälkeen, äkkiä vaatteet päälle, hampaiden pesu, aamupala naamaan ja juosten bussille. Vapaapäivinä nukun niin pitkään kuin nukuttaa sekä yleensä tsekkaan blogin ja kommentit eka herättyäni läpi. Ehkä kirjoittelen postauksen, jonka jälkeen painelen suihkuun ja kaunistautumaan -meikit naamaan, hampaiden pesu sekä vaatteet päälle ja rauhallisesti ulos kaupungille tai muualle. Syön tottakai aamupalankin tuossa jossain välissä. Työpäivinä menee noiden vapaiden ja kouluaamujen väliltä nuo rutiinit.

Onko sinulla haaveita? Tietysti on. Olisi kivaa saada hyvä ja mieluisa opiskelupaikka, löytää oma nätti, kiva koti, hyvä mies, auto ja niin edelleen. Tietysti perustaa jossain vaiheessa perhe ja tuntea itsensä rakastetuksi. Saada hyvä vakituinen työ ja omistuskämppä. Terveyttä ja hyvinvointiakin tietysti haluaa ja toivoo aina. 

Missä haluaisit asua? (kaupunki, maa ja millaisessa talossa)
 Apua, mikä kysymys. Mä haluaisin asua vaikka missä! Mut ehkä ykkösjuttu olisi asua Jenkeissä, Californiassa –ehkä Los Angelesissa ja ihanassa valkoisessa huvilassa, jossa olisi paljon terasseja ja parvekkeita, uima-allas, tenniskenttä, iso olohuone, josta aukeaisi kivat näkymät kaupungille ja tietty maailman paras keittiö, koska keittiö on kodin sydän.

Asetatko itsellesi usein tavoitteita? Aina siis ihan aina mulla on joku tavoite. Välitavoite ja päätavoite step by step. Pikku hiljaa kohti tavoitetta niin silloin sen voi saavuttaa.

Miksi aloitit bloggaamisen? Olen pitänyt blogia jostain 12- tai 13-vuotiaasta asti, joten on hyvin luontevaa, että jatkan rakasta harrastusta. Tosin mulla on ollut tähän mennessä vissiinkin 3 blogia eli ensimmäinen Steps on the sand, jota ei enään bittimaailman kätköistä löydy, Take a moment of my life, joka on vielä tallessa ja esillä. Nyt tämä on uusin ja varmasti pysyvin blogi, sillä koen tämän olevan just se mun juttu. Tykkään kirjoittamisesta, kuvaamisesta, vaatteista, elämästä, ruuasta ja muusta. On kivaa jakaa myös muille paloja elämästä niin blogi on siihen aika kätevä keino. Haluan myös saada keskustelua aikaan ja purkaa tuntemuksia.

Onko sinulla ärsyttäviä luonteenpiirteitä? On varmasti. Olen tosi jääräpäinen ja välillä tulee jankutettua tosi pienistä asioista eli saatan jankata päiväkausia ihan turhasta asiasta. Mulla on myös tosi lyhyt pinna eli suutun helposti ja pitkästyn asioihin aika nopeasti. 

Mistä luonteenpiirteistäsi pidät erityisesti? Varmaan tykkään eniten mun hupsusta huumorintajusta ja sen tuomasta rentoudesta. Heitän ihan pelleä juttua aina kavereiden kanssa ja oon varmasti se porukan äänekkäin.

Koetko olevasi jotenkin erilainen kuin muut ikäisesi? Kai mä vähän outolintu olen, koska mulla on noita luottamustoimia ja kokouksissa ravaan aika useasti. Oon myös nuorin monessa työryhmässä ynnä muissa jutuissa eli joudun joskus olemaan aikuinenkin pellen teinin sijasta. Enkä oikeen jaksa juhlia hirveästi niin kuin muut ikäiseni.

Pystytkö keskustelemaan mielipideasioista järkevästi? Tietty pystyn. Ihmisillä pitää olla erilaisia mielipiteitä ja näkökantoja asioista. Se on vain rikkautta eikä tää maailma niin pyöris, et kaikki ajattelis samalla tavalla tai no ehkä silloin ei olis sotia, kärsimystä yms., mutta aika absurdi ajatus, että kaikki ajattelis samoin. Ihan hyvä, että voi kertoa ja jakaa mielipiteitä sekä keskustella niistä.

Mihin kaikkeen uskot esim uskonnot/yliluonnolliset jutut?
 Kuulun kirkkoon ja kai mä johonkin uskon, mutta sen enempää en halua mun uskontoa puida. Olen tosi taikauskoinen. Luen horoskooppeja ja esimerkiksi pelipäivinä mun pitää kaikki tehdä aina rutiinilla -sitä ei voi muuttaa.

Minkälaisia ihmisiä ihailet?
 Ihailen ihmisiä, jotka on saavuttanut asioita omilla ansioillaan. Mun mielestä ei ole hienoa eikä millään tavalla arvostettavaa, jos joku menee esimerkiksi julkisuudenhenkilön kanssa naimisiin ja nousee näin julkisuuteen. Ihailen ihmisiä, jotka on selvinnyt koulukiusaamisesta, masennuksesta, vaikeista sairauksista. Ihailen urheilijoita, näyttelijöitä, laulajia, joille on sanottu ettei heistä ikinä tule mitään, mutta uskomalla itseensä he ovat maailman huippuja.

Teetkö päätökset enemmän järjellä vai tunteella?
 Menee aika fifty-fifty. Yleensä pyrin tekemään päätökset tunteella ja sydämellä, koska niin tekee oikeasti parhaat päätökset eikä tule kaduttua, että mitä tuli tehtyä. Toki järkeilläkin pitää ja raha-asiat, opiskelujutut jne. pyrin tekemään sekä päättämään järjellä.

Minkälaisten ihmisten kanssa sinun on helpoin ystävystyä? Avointen, rempseiden, puheliaiden ja luotettavien. Sen ihmisen on ansaittava mun luottamus heti ensikohtaamisella, jotta voin ystävystyä.

Oletko spontaani: voitko lähteä yhtäkkiä matkalle kaverin ehdotuksesta vai haluatko suunnitella kaiken hyvin etukäteen? Hahaa!! Mä oon tosi spontaani! Lähden matkalle heti, jos joku ehdottaa asiaa tai vaikka hot joogaamaan, crossfittaamaan tai ihan mitä vain. Oikeasti!

Millainen shoppailija olet? Oletko pihi, tarkka vai ostatko helposti uusia vaatteita?
 Mä shoppailen aika vapaasti eli kai mä ostan aika helposti uusia vaatteita ja asusteita. Tosin ostan suurimman osan kaikesta kirpputoreilta, joten en todellakaan maksa täyttä hintaa yleensä koskaan vaatteistani. Oon tosi pihi, jos mun pitää ostaa jokin uusi vaate, vaikka 30€ maksava paitapusero tai 8€ maksavat uudet aurinkolasit. Mietin pitkään ostanko vaiko enkö. 

Mikä on lempiherkkusi?
 Korvapuustit ja kanapasta

Kuka on lempikirjailijasi tai/ja lempikirjasi?
 En oikeestaan lue kirjoja, mutta lempikirjailija on varmaan Kira Poutanen ja lempikirjat on tällä hetkellä Fifty Shades trilogian kirjat.

Kuka on lempilaulajasi? Aarght kuuntelen kaikkea sekaisin, ihan sillisalaattina. Jos joku on heitettävä niin vaikkapa Jenni Vartiainen.

Kaunein suomenkielinen sana?
 Äiti

Aasi, apina vai ankka?
 Apina, koska olen itse aikamoinen monkey.

Onko sinulla lempimukia? Millainen se on? Mulla ei ole lempimukia, mutta lempilasi. Se on semmonen kirkas, missä ylälaidassa on joku saksalainen mehumainos. Käännettiin se joskus mukaan mun koulukavereiden kanssa Berliinistä lentokentältä, kun tuoremehu maksoi 5€ -siis VIISI EUROA. Ajateltiin, että se lasikin kuuluu siihen hintaan. Tulee hyviä reissumuistoja mieleen.

Hassu lapsuusmuisto?
 No en ollut ihan lapsi enään silloin, mutta vuonna 2006 tipuin viiden tähden hotellissa Itävallassa vaatteet päällä uima-altaaseen ja rahnustin läpi hotellin märissä vaatteissa huoneeseemme. Jälkeeni jäi komea vesivana kokolattiamattoihin

Millainen olit lapsena? Rasavilli, spontaani, järjettömän sosiaalinen ja puhelias. Usein myös pikkuvanha. Kiikuin aina puissa pää alaspäin ja juoksentelin pitkin metsiä. Painin naapurin poikien kanssa meidän pihatiellä ja niin edelleen. Villi lapsi.

Mikä oli elämäsi iloisin tapahtuma/asia?
 Varmaan se, kun sain ensimmäisen lemmikkini Miisun 8-vuotiaana. Miisu edelleenkin elelee meillä perheen ainoana kissana ja lemmikkinä.

Mikä oli elämäsi surullisin tapahtuma/asia?

 Isovanhempien sairastuminen.

Elämäsi vastoinkäymiset? Ääh en halua surkutella, mutta varmaan koulukiusaaminen ja se, kun loukkaannuin jääkiekossa niin pahasti, että jouduin lopettamaan. En myöskään ole päässyt aina kouluihin jonne olen halunnut.

(c) Kyösti Isosaari

Jos voisit muuttaa itsessäsi jotakin niin mitä muuttaisit? (luonne, ulkonäkö, ihan mikä vaan :D)
 Olen aika tyytyväinen itseeni. Mä olen mä ja tällainen musta on tullut niin enpä oikein muuttaisi mitään. Haluaisin ehkä suuremmat silmät, mutta ei nekään ole välttämättömät. En siis muuttaisi mitään.

Jos voittaisit lotossa miljoona euroa, mitä tekisit rahoilla?
 Ostaisin asunnon itselleni ja toisen mummolleni hissitalosta, jossa hänen olisi helpointa liikkua ja elää. Kolmannen kämpän ostaisin sijoitusasunnoksi. Ostaisin itselleni auton ja matkustelisin jonkin verran. Shoppailisin tietysti ja järjestäisin ystävilleni mukavat juhlat. Loput rahoista sijoittasin tuottaville tileille ja osakkeisiin.

Jos osaisit laulaa, soittaa piano tai soittaa viulua täydellisesti, minkä taidon valitsisit ja miksi? Haluaisin osata laulaa täydellisesti. Musta olisi vaan siistiä olla tosi hyvä laulamaan niin, että voisin esiintyä missä vain, milloin vain eikä nolottaisi ollenkaan. 

Jos kirjoittaisit kirjan niin mistä se kertoisi? Se olisi varmasti mun elämäkerta eli kertoisin siitä mitä elämässäni olen puuhaillut ja paljastaisin herkullisia salaisuuksia kulissien takaa.

Kolme asiaa jotka ottaisit mukaan autiolle saarelle?
 Tulitikut, kumiveneen ja toooooositoooooosi paksun kirjan.

(c) Soile Ukkonen/Studio Sole

Mitä odotat eniten juuri nyt?
 Varmaan eniten odotan mun valmistujaisia, jee!!

Mikä sai sinut viimeksi nauramaan?
 Mun ja mun yhden parhaimman kaverin tosi tyhmät jutut. 

Mikä sai sinut viimeksi itkemään?
 Väsymys.

Asia, jota kadut?
 En kadu mitään. Miksi katua turhaan, sillä mennyttä ei saa muutettua enään ja ainakin itseäni naurattaa kaikki vanhat kommellukset.

Indiedays Blogger's Inspiration Day 2014

Tjena! Lauantaiaamuna suunnattiin parhaan kaverini kanssa kohti Helsinkiä ja Indiedays Blogger's Inspiration Dayta. Olin itse jo ensimmäisellä kerralla mukana, kun kyseinen päivä järjestettiin ensimmäistä kertaa. Tykkäsin todella paljon päivästä, joten kutsun saavuttua ei ollut kahta sanaa ettenkö lähtisi taas pääkaupunkiin rymyämään. Aamulla meinasin saada paniikin, sillä Satu ei vastannut Whatsapp-viesteihin ja luulin, että hän on nukkunut pommiin, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Päädyttiin samaan junaan ja itsehän loppujen lopuksi meinasin siitä myöhästyä. Satu kirjoittelee Satueria blogia.

Ravintola Sipulin talvipuutarha tarjosi oikein mukavat puitteet päivälle. Ihanan valoisa ja iso tila Uspenskin katedraalin kupeessa. Tosin kattoikkunat vähän hankaloittivat kuvaamista, sillä valo tuli ylhäältä ja peilasi esimerkiksi tuotteista, joita yritti kuvata eli kiiltävää pintaa sekä mössöä kuvista löytyy, mutta muutoin tila oli tapahtumalle mitä mahtavin.

Ruokaa ja juomaa oli aivan riittävästi. Se oli todella hyvää, vaikken yleensä sytykään katkaravusta tai ankasta -parempi, kun ei kysele tai lue mitä finger foodit sisältävät vaan pistää ennakkoluulottomasti poskeen ja maistelee. Usein kyllä tulen kiukkuseksi noista finger foodeista, koska ne ovat niin pieniä etteivät karkoita nälkää. Tällä kerralla ruokaa siis oli aivan tarpeeksi ja sitä sai syödä niin paljon kuin ehti. Mehän syötiin, hah!!

 

Paikalla oli tuttuun tapaan myös yhteistyökumppaneita, joiden kanssa pystyi verkostoitumaan ja muutamilta pisteiltä sai kotiinviemisiä. Loréal tarjosi hiusvärejä ja vinkkejä värjäykseen kotiin. Tuolla mulla odottaa pari hassua purkkia värjäämistä, jos tässä joku päivä saisi aikaiseksi tuupeltaa hiusten kanssa. Lumenen pisteeltä messiin lähti valokynä ja muilta pisteiltä kaikkea muuta kivaa. Osallistun jälleen kerran Instrumentariumin yhteistyökampanjaan sekä ICE Watchin & Timanttisten kamppikseen. Niistä myöhemmin lisää ja omat postaukset ajan kanssa, kunhan saan kuvat ensiksi. 

Me onnistuttiin sössimään Sadun kanssa niin hyvin ettei saatu goodie bageja tapahtumasta messiin, mutta ihana Indiedaysin toimiston väki lupasi hoitaa meille lahjakassit näin jälkikäteen. Teen goodie bagin ja muiden kivojen kassien sisällöstä postausta, jos joku haluaa nähdä niiden sisältöä. Jos ei niin voi nyt toki ilmoittaa asiasta.

Kiitos kaikille ihan sairaan mukavasta päivästä! Toivottavasti nähdään taas ensi vuonna tai jo aiemmin jossakin blogitapahtumissa! :)

XOXO Salla

Blogiviikko: #SELFIE

Blogiviikko starttaa käyntiin tänään ja milläpäs muulla aiheella kuin Minä-maanantai. Tarkoituksena on siis kertoa teille lukijoille, blogiviikkoon osallistuville bloggaajille ja muille täällä vieraileville tahoille, että kuka minä oikeastaan olen, mitä teen ja miksi bloggaan tai no ääh mulla tämä voi lähteä ihan lapasesta, hehe! Blogiviikosta lisää täällä.

Siis joo moi mä olen Salla. Oho, olipa varmaan kaikille suuri fakta. Mun koko nimi on siis Salla Maaret Natunen ja 95% ihmisistä ei osaa kirjoittaa mun nimeä oikein, vaikka se on ihan selvää suomen kieltä. Yleisimpiä väännöksiä etunimestä on Sanna, Saana, Sara tai Saara. Toisesta nimestä useimmiten Maarit, Maria tai Maaria. Sukunimi taas taipuu helposti Nenoseksi, Natoseksi, Nuttuseksi ja jopa Myttyseksi. Yleensä myös etunimiäni yritetään vääntää yhteen Sallamaaritiksi, Sallamariaksi tai mitä niistä ikinä keksiikään. Myös puhuttaessa usein nimi muuttuu joksikin muuksi kuin vanhemmat sen ovat minulle ristineet.

Lempinimiä rakkaalla lapsella on se miljoona, tottakai! Urheilupiireissä mua helposti kutsutaan Pikku Myyksi, sillä olen pienestä asti rakastanut Muumeja ja mulla nyt lähes vakiokampauksena on nuttura sekä olen pienikokoinen. Osa kaveripiiristäni nimittelee mua Sluibiksi, sillä olen erittäin laiska ja tykkään makoilla sekä syödä siis sluibata. Yksi erityinen henkilö kutsuu mua Pandaksi ja siitä onkin tulossa kovaa vauhtia koko kansan tuntema lempinimi mulle. Vanhemmat kutsuu mua Nupuksi tai Roopeksi. Vuosien varrella lempiniminä on vilkkunut mm. Megan Foxia, Martinaa,  Tuomo Ruutua ja vaikka mitä, haha..

Olen syntynyt 06.02.1995 eli nyt 19-vuotias. Tuo kyseinen päivä on sittemmin lisätty kalenteriin Saamelaisten kansallispäivänä, eikä tosissaan mun vanhemmat ole mua sen takia nimetty saamelaisella/lappalaisella nimellä.

Horoskoopiltani olen vesimies ja aika hyvin nuo vesimiehen kuvaukset mun luonteeseen sopivat. Oon aika tempperamenttinen, mutta tosi sosiaalinen ja puhelias. Saatan suuttua erittäin pienistä asioista ja olla niistä pitkäänkin vihainen. Toisaalta en osaa pitää pitkiä mykkäkouluja tai olla pitkävihainen kovin pitkään tietyille henkilöille.

Oon tosi puhelias ja sosiaalinen oikeasti, vaikka aluksi aina ujostuttaa vieraiden ihmisten seurassa. Saatan heittää ihan pimeetä läppää ja säkättää vaan, jos niikseen käy. Rakastan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Se on vaan ihanaa! Kaiken sosiaalisuuden lisäksi rakastan myös olla yksin ja istua tunti kausia kahvikupin äärellä mietiskelemässä maailman menoa tai laulaa ja tanssia kotona, kun kukaan ei ole kuulemassa eikä näkemässä.

Teen myös tosi extemporesti erilaisia juttuja, jos huomenna haluaisin koittaa tankotanssia niin minähän tankotanssisin. Vierailla paikkakunnillakin yleensä painelen menemään ilman karttaa ja mitään tarkkaa suunnitelmaa. Parhaat muistot ja reissut tulee tehtyä ilman tarkempia suunnitelmia.

Koulutukseltani olen tosissaan viittä ällää vaille ylioppilas. Ei vaan siis valmistun tänä keväänä ylioppilaaksi. Lukion rinnalla suoritin syksyllä 2012 valmentajan 1. tason tutkinnon Suomen urheiluopistolla Vierumäellä eli siis olen käytännössä junnukoutsi ja ylioppilas. 

Omistan myös anniskelu- ja hygieniapassin. Sen johdosta olen työskennellyt niin ravintoloissa kuin kaupoissakin. Mulla on ikäisekseni tosi paljon työkokemusta, koska olen pimahtanut päästäni työn suhteen. Viime kesänä mulla oli 3 eri työpaikkaa, hups! Olen työskennellyt tehtaassa siivoajana, urheiluseurassa junnukoutsina, kaupassa kassana, liikennemyymälässä liikennemyymälän myyjänä sekä ravintolassa tarjoilijana yms yms.. Tuossa vain muutamia otteita mun työurasta.

Mulle vapaaehtoistyö on tosi tärkeää. Olen ollut Sotilaskodissa vapaaehtoisena kolmisen vai peräti nelisen vuotta. Mulla on kerran kuukaudessa yksi vakkarivuoro sotkun kahvilassa, jossa siis myyn munkkeja ja kahvia -no löytyy sieltä muutakin eli teen perinteisiä kahvilahommia. Sotilaskotitoiminta on järjettömän kivaa ja sieltä saa elinikäisiä kavereita. 

Olen kiertänyt myös 15 kansainväliset urheilukilpailut vapaaehtoisena -nyt juuri alkaa 16. kisat torstaina. Kisoissa olen työskennellyt mediakeskuksissa, lipunmyynneissä, kisatoimistoissa ja monissa monissa muissa pisteissä. Kansainväliset urheilukilpailut on vain mahtava kokemus ja niissä on kivaa pyöriä. Aika paljon nykyään on jo tuttuja naamoja kentällä. No, mutta tie kutsuu tyttöä ja tyttö kiertää. FYI: Olen myös luistellut miesten jääkiekon MM-kilpailujen avajaisissa vuonna 2013, Helsingissä ja päässyt ''palkintotytöksi'' tyttöjen alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa eli käytännössä pidellyt mitallitarjottimia ja ojentanut mestaruuspystin palkintojen jakajalle.

Uskallan myös laukoa suoria mielipiteitäni ihmisten ilmoille. ''Julkisuuteen'' nousin Hennala adressilla, joka puolusti lakkautettavaa varuskuntaamme. Aika huiman mediahehkutuksen se sai ja sainkin käydä tiuhaan haastatteluissa ja muissa systeemeissä. Media on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tuo kevät 2012 oli tosi opettavainen. Olin vasta 17-vuotias silloin ja aikamoisessa pyörityksessä. Pari päivää ennen adressin tekemistä siis saavutin tuon 17 vuoden huikean iän.

Alemmassa kuvassa minut palkittiin Vuoden Arjen Sankarina Lahdessa vuonna 2012. Perusteena olivat rohkeus ottaa kantaa varuskunnan säilyttämiseen ja vapaaehtoistyö, jota pyyteettömästi teen. 

Urheilu ja liikunta on ollut mulle tosi iso osa elämää. Olen oppinut luistelemaan hyvin varhain isäni opetuksessa ja siitä se jääkiekon pelaaminen lähtikin. Olen pelannut jääkiekkoa monen monta hassua ja hauskaa kautta. Nykyisin vain valmennan lajia, mutta sen parista on todella vaikea lähteä pois. Mulle se olisi varmaankin kuolema. Valmentajana olen toiminut jo kuutisen kautta. 

Tällä hetkellä päälajinani on lacrosse, jota enempi ja vähempi tosissani pelailen. Nyt olen aika pahasti vielä sairasloman puolella ja pikku hiljaa pitäisi alkaa treenailemaan itseään takaisin pelikentille niin etten taas saisi miljoonaa rasitusvammaa -homma tysähtää aina siihen. 

Näiden lajien lisäksi olen alppihiihtänyt, pelannut futista, yleisurheillut, pelannut korista, jenkkifutista, lenttistä, ratsastanut, showtanssinut ja vaikka mitä muuta.

Kuulun myös Liikunnan ja Urheilun Nuorisokomiteaan eli LUNKiin. Olen lunkkilaisista nuorin ja tällä hetkellä heilun LUNKin hallituksessa ensimmäistä toimikauttani. Roolini on sosiaalisen median vastaava, joten sometettua tulee.. 

Rakastan muotia, kauneutta, kirppishoppailua, shoppailua, kirjoittamista, kuvaamista, kauniita juttuja, pieniä ja suuria iloja, tykkään mun lukijoista, kavereista, kissasta, perheestä ja yleisesti elämästä.

Mun mielestä on tosi kivaa kirjoittaa blogia, sillä täällä on periaatteessa rajattomat mahdollisuudet ilmaista itseään. Mulle se on tätä lifestyle-tyttöhömppää ja tykkään siitä. Oon mielettömän iloinen, kun kommentiboxiin kilahtaa uusi kommentti tai lukijaksi liittyy joku. Ihan spessuja hetkiä ja pieniä iloja elämässä. 

Kirjoittaminen on mulle jonkinlaista terapiaa ja lähinnä kirjoitankin tätä sen terapian sekä tunteen takia, että pystyn jossakin ilmaisemaan itseäni, kun piirtäminen, musisoiminen tai muu taiteellinen juttu ei taivu tältä tytöltä. Haluan myös jakaa elämääni, sillä koen ettei ihan kaikki ikäiseni tai vähän vanhemmatkaan välttämättä tee tällaisia juttuja tai edes tiedä, mitä mahdollisuuksia on, jos mielenkiintoa on jotakin asiaa kohtaan.

Blogin haluan pitää suhteellisen realistisena ja iloisena sekä rempseänä. Sellaisena, jots on helppo lukea ja saada hyvä mieli päälle. Turhaa on kiristellä turhasta. ;)

Täs mä, mut hei mites sä? Onks sulla jotain spesiaaleja mielenkiinnon kohteita tai missä just sä oot hyvä? :)