Blogiviikko: Bohemian

Blogiviikon toinen päivä käynnissä ja aiheena taide. Tämä tyttö ei taida olla taiteellisesti lahjakas, mutta revin vähän erilaisen näkökulman taiteeseen, sillä olemme puhuneet ystävien kanssa tästä taiteen muodosta paljon ja voidaanko tämä laskea taiteeksi. Kommentteja myös kehiin teiltä. Millaista teidän mielestä taide on ja mitä se oikeastaan on? Lue lisää blogiviikosta Esittely ja Day 1.

Mulle jääkiekko ja valmentaminen on taidetta. Jokaisella pelaajalla on oma tyylinsä ja tapansa pelata. Jokainen valmentaja valmentaa eri tavalla ja pelauttaa joukuetta erilaisilla pelitaktiikoilla. Valmentajalla on yleensä oma pelikirjansa, josta taktiikka löytyy. Kukaan ei ole samanlainen, vaan jokainen on ainutlaatuinen pala joukkueessa.

Jääkiekon ja urheilun avulla pystyn parhaiten ilmaisemaan itseäni. Urheilijana olen osa joukkuetta. Jokin erityinen lahja tekee minusta juuri sen pelaajan, joka olen. Kaikkiin joukkueisiin en välttämättä tämän ominaisuuden takia mahdu, mutta johonkin sovin paremmin kuin pala palapeliin. Harjoitellessa ja tehdessä toistoja toistojen perään selkäytimeeni painuu liikerata, joka minun pitää suorittaa automaattisesti ottelussa, juuri sillä hetkellä kuin ratkaisuja haetaan. Pelissä en voi miettiä mitä teen, vaan kaiken on tultava satojentuhansien toistojen ansiosta täysin automaattisesti -tiedän mitä teen ja osaan homman. Rivinaisena joukkueessa minulla on rooli. Voin olla kapteeni, varakapteeni, sakkokeisari, musavastaava tai muu tärkeä henkilö. Olen tärkeä juuri sellaisena kuin olen joukkueelle.

Valmentajana minulle tulee lähes joka kausi uusi joukkue. Noudatan aikalailla samaa pelikirjaa ja valmennustapaa vuodesta toiseen. Valmennus- ja peluutustapani muovaa pelaajien lahjoja ja ominaisuuksia oman joukkueeni pelityyliin. Kaikkien ominaisuudet, kätisyydet ja ennen kaikkea ryhmädynamiikan on nivouduttava yhteen, jotta pelejä voidaan voittaa joukkueena -ei pärjätä vain yksilöinä. Valmentajana piirrän omat viivani pelaajan uraan, kehitykseen ja motivaatioon.
Olen melko rento valmentaja, sillä uskon ettei turha ryttyily edistä mihinkään. Valmennan keppi ja porkkana tyylillä eli jos pelaajilla menee hyvin ja he kuuntelevat minua -saavat he myös etuja esimerkiksi pelijäitä. Jos homma ei toimi niin sitten mennään suoraan sanottuna hitlermäiseen piiskaukseen, jossa tosissaan harjoitellaan minun johdolla eikä vapauksiakaan ole. Tärkeintä on olla luotettava aikuinen ja hyvä muija omille junnuille. Kuunnella mitä heillä on asiaa ja myös muistaa, että jokainen on yksilö. Valmentajan on tärkeää aina välillä keskustella pelaajan kanssa, että missä mennään ja mitä tavotteita hänellä on uralleen. Valmentaja on köyhän naisen taiteilija -piirtelee viivoja pelaajan uralle ja fläppitaululleen.

Mielestäni taidetta jäällä on se, kun joku tekee hienon maalin. Se, kun joku taistelee kiekosta loppuun asti. Tilanne, jossa ratkaisuhetkellä maalivahti torjuu haamutorjunnan ja saa kiekon kiinni. Mielestäni itsensä täysillä likoon pistäminen on parasta ja kunnioitettavinta taidetta.

Ilmaisumuotoja on monia ja minulle se on tämä -jääkiekko. Tottakai taito-, muodostelma-, pariluistelu, jäätanssi, voimistelu, tanssi ja monet muut urheilulajit ovat paljon ilmaisullisempia kuin jääkiekko. Halusin vain tuoda oman näkökantani esille aiheesta taide, joten älkää suuttuko, mutta odotan hyvää keskustelua. ;)


Kuvat We Heart It 1., 2., 3., 4., 5., 6., 7., 8.

Hockey weekend!

Hej på dig kaukalon laidalta! Syyslomaviikko meni lähinnä kotona nukkuessa -kyllä, olisin jo ihan valmis jäämään lomalle uudestaan. Viimeinen viikonloppu syyslomasta vierähtikin enemmän ja vähemmän leppoisissa tunnelmissa jäähallilla. 

Osa teistä lukijoista varmasti tietääkin jo sen, mutta mulla on suuri rakkaus jääkiekkoa kohtaan. Olen itse pelannut lätkää niin kauan kuin muistan ja nyt 'aktiiviuran' jälkeen käyn höntsäilemässä jäällä sekä valmentamassa kiekkokouluja. Onhan tässä vuosien varrella tullut tuomaroitua, oltua toimitsijana ja toimistotätinä. Jääkiekon kautta mulle on syntynyt elinikäisiä ystävyyssuhteita, joista en luopuisi mistään hinnasta -tosin toisia kavereita näen todella harvoin, sillä asuinpaikkakuntiemme välillä on liikaa matkaa.

Päätin siis suunnata lauantaina Espooseen katsomaan parhaan kaverini peliä, sillä näen kyseistä herraa aivan liian harvoin juurikin tuon välimatkan takia ja onhan se kiva aina välillä käydä tsemppaamassa kaveria kaukalon laidalla. Sitä paitsi onhan Oulun Kärpät ollut yksi suosikkiseuroistani ihan lapsesta asti. No alkumatkasta onnistuin lirimään aikatauluni ja myöhästymään junasta joka a) olisi ollut halvempi ja b) olisin ehtinyt ajoissa perille Matinkylään. No seuraavaan junaan, joka oli tuplat kalliimpi ja ehdin vasta toiseen erään, great! Olen maailmanmestari myöhästelyssä. Loppujen lopuksi päädyin onnellisesti istumaan jäähalliin ja seuraamaan aika värikästä sekä vauhdikasta matsia. Tosin Kärpät hävisivät ottelun, joten ei siitä sen enempää...

Kun pääsin takaisin Helsingin keskustaan oli hirvittävä sumu. Päätin kuitenkin kokeilla melko uuden minijärjestelmäkamerani kykyä kuvata pimeässä ja sumussa. Yllätyin oikeasti positiivisesti, sillä räpsin kuvia automaattiasetuksilla ja sisällä tuo kamera ei oikein loista pimeällä kuvatessa, vaikka käyttäisikin hämäräasetusta. Mun mielestä nuo sumukuvat oli jotenkin tosi kiehtovia ja makeita, joten ajattelin tunkea ne tänne teidänkin iloksi. Harmi ettei mulla ollut asukuvaajaa tai kaveria mukana niin en saanut hienoja sumuisia kuvia tänne outfitista.

Sunnuntaiaamuna menin koutsaamaan omaa kiekkokoulun ryhmää ja olin vähän selkä seinää vasten, sillä jäälle ei pitänyt mun lisäksi tulla ketään muuta valmentajaa. Meidän ryhmässä on siis noin 35 - 50 lasta. Olin suunnitellut treenit yksin vedettäviksi, mutta onneksi mulle tulikin apuvalmentaja paikalle. Meni kyllä treenit vähän sössimiseksi, sillä itse vihaan kiekonkäsittelyn opettamista (en ole itse mikään kiekollinen pelaaja) ja nyt oli pakko opettaa.. Samoissa treeneissä piti valita lapsia, joita siirretään toisiin ryhmiin eli nostetaan parempiin tai tiputetaan huonompiin taitotason mukaan. Henkilökohtaisesti vihaan tällaista erittelyä ja päätöstentekoa, koska noi lapset ovat vielä niin pieniä. Toki samantasoista ryhmää olisi helpompi ohjata, mutta toisaalta tasoerojen ansiosta pelaaja voi kehittyä. Toisekseen ärsyttää ne vanhemmat, jotka raahaa lapsensa väkisin jäälle ja lapsesta näkee ettei se nauti yhtään.. Aarght!!! Joskus siis jääkiekkokin voi olla aika p*ska laji.

Jäältä sitten lähdettiinkin koko perheen voimin ajelemaan Hämeenlinnaan päin ja katsomaan jälleen mun parhaan kaverin peliä. Joskus on ihan kivaa tehdä reissuja perheen kanssa. Hämeenlinnassa puhelin alkoi kilisemään mukavaan tahtiin, kun vanhat pelikaverit ja tutut laittoivat viestiä ''Ootko Hämeenlinnassa? Ihan, kun oisin nähnyt sut!''. Tottakai mä olin ja törmäilin entisiin treenirinkiläisiin sekä muutamaan muuhun tuttuun. Tästä pelistä onneksi Kärpät veivät nuoruuden vimmalla voiton. Kotimatkalla käytiin sairaalalla moikkaamassa mummoa ja onneksi mummo alkaa olla ripeämmässä kunnossa, kun aikoihin.

Tosissaan viikonloppuna myös tukka sai uuden kuosin! Taas kerran hiukseni olivat rakkaan Aarnin käsittelyssä ja yritettiin tasoittaa kesän haalistamaa väriä Keunen mokan värisellä värillä. Aika tasainen siitä tuli. Leikattiin myös latvoista aika paljon pois kulunutta, kaksihaaraista, haurasta hiusta -kiitos siitä etten ole leikkauttanut hiuksiani yli vuoteen... Aarni myös halusi ohentaa kuontaloani, sillä mulla hiusta vain kasvaa ja kasvaa. Nyt on kyllä aika kalju olo, mutta mitä mieltä olette? ;)