Blogiviikko: Bohemian

Blogiviikon toinen päivä käynnissä ja aiheena taide. Tämä tyttö ei taida olla taiteellisesti lahjakas, mutta revin vähän erilaisen näkökulman taiteeseen, sillä olemme puhuneet ystävien kanssa tästä taiteen muodosta paljon ja voidaanko tämä laskea taiteeksi. Kommentteja myös kehiin teiltä. Millaista teidän mielestä taide on ja mitä se oikeastaan on? Lue lisää blogiviikosta Esittely ja Day 1.

Mulle jääkiekko ja valmentaminen on taidetta. Jokaisella pelaajalla on oma tyylinsä ja tapansa pelata. Jokainen valmentaja valmentaa eri tavalla ja pelauttaa joukuetta erilaisilla pelitaktiikoilla. Valmentajalla on yleensä oma pelikirjansa, josta taktiikka löytyy. Kukaan ei ole samanlainen, vaan jokainen on ainutlaatuinen pala joukkueessa.

Jääkiekon ja urheilun avulla pystyn parhaiten ilmaisemaan itseäni. Urheilijana olen osa joukkuetta. Jokin erityinen lahja tekee minusta juuri sen pelaajan, joka olen. Kaikkiin joukkueisiin en välttämättä tämän ominaisuuden takia mahdu, mutta johonkin sovin paremmin kuin pala palapeliin. Harjoitellessa ja tehdessä toistoja toistojen perään selkäytimeeni painuu liikerata, joka minun pitää suorittaa automaattisesti ottelussa, juuri sillä hetkellä kuin ratkaisuja haetaan. Pelissä en voi miettiä mitä teen, vaan kaiken on tultava satojentuhansien toistojen ansiosta täysin automaattisesti -tiedän mitä teen ja osaan homman. Rivinaisena joukkueessa minulla on rooli. Voin olla kapteeni, varakapteeni, sakkokeisari, musavastaava tai muu tärkeä henkilö. Olen tärkeä juuri sellaisena kuin olen joukkueelle.

Valmentajana minulle tulee lähes joka kausi uusi joukkue. Noudatan aikalailla samaa pelikirjaa ja valmennustapaa vuodesta toiseen. Valmennus- ja peluutustapani muovaa pelaajien lahjoja ja ominaisuuksia oman joukkueeni pelityyliin. Kaikkien ominaisuudet, kätisyydet ja ennen kaikkea ryhmädynamiikan on nivouduttava yhteen, jotta pelejä voidaan voittaa joukkueena -ei pärjätä vain yksilöinä. Valmentajana piirrän omat viivani pelaajan uraan, kehitykseen ja motivaatioon.
Olen melko rento valmentaja, sillä uskon ettei turha ryttyily edistä mihinkään. Valmennan keppi ja porkkana tyylillä eli jos pelaajilla menee hyvin ja he kuuntelevat minua -saavat he myös etuja esimerkiksi pelijäitä. Jos homma ei toimi niin sitten mennään suoraan sanottuna hitlermäiseen piiskaukseen, jossa tosissaan harjoitellaan minun johdolla eikä vapauksiakaan ole. Tärkeintä on olla luotettava aikuinen ja hyvä muija omille junnuille. Kuunnella mitä heillä on asiaa ja myös muistaa, että jokainen on yksilö. Valmentajan on tärkeää aina välillä keskustella pelaajan kanssa, että missä mennään ja mitä tavotteita hänellä on uralleen. Valmentaja on köyhän naisen taiteilija -piirtelee viivoja pelaajan uralle ja fläppitaululleen.

Mielestäni taidetta jäällä on se, kun joku tekee hienon maalin. Se, kun joku taistelee kiekosta loppuun asti. Tilanne, jossa ratkaisuhetkellä maalivahti torjuu haamutorjunnan ja saa kiekon kiinni. Mielestäni itsensä täysillä likoon pistäminen on parasta ja kunnioitettavinta taidetta.

Ilmaisumuotoja on monia ja minulle se on tämä -jääkiekko. Tottakai taito-, muodostelma-, pariluistelu, jäätanssi, voimistelu, tanssi ja monet muut urheilulajit ovat paljon ilmaisullisempia kuin jääkiekko. Halusin vain tuoda oman näkökantani esille aiheesta taide, joten älkää suuttuko, mutta odotan hyvää keskustelua. ;)


Kuvat We Heart It 1., 2., 3., 4., 5., 6., 7., 8.

Blogiviikko: #SELFIE

Blogiviikko starttaa käyntiin tänään ja milläpäs muulla aiheella kuin Minä-maanantai. Tarkoituksena on siis kertoa teille lukijoille, blogiviikkoon osallistuville bloggaajille ja muille täällä vieraileville tahoille, että kuka minä oikeastaan olen, mitä teen ja miksi bloggaan tai no ääh mulla tämä voi lähteä ihan lapasesta, hehe! Blogiviikosta lisää täällä.

Siis joo moi mä olen Salla. Oho, olipa varmaan kaikille suuri fakta. Mun koko nimi on siis Salla Maaret Natunen ja 95% ihmisistä ei osaa kirjoittaa mun nimeä oikein, vaikka se on ihan selvää suomen kieltä. Yleisimpiä väännöksiä etunimestä on Sanna, Saana, Sara tai Saara. Toisesta nimestä useimmiten Maarit, Maria tai Maaria. Sukunimi taas taipuu helposti Nenoseksi, Natoseksi, Nuttuseksi ja jopa Myttyseksi. Yleensä myös etunimiäni yritetään vääntää yhteen Sallamaaritiksi, Sallamariaksi tai mitä niistä ikinä keksiikään. Myös puhuttaessa usein nimi muuttuu joksikin muuksi kuin vanhemmat sen ovat minulle ristineet.

Lempinimiä rakkaalla lapsella on se miljoona, tottakai! Urheilupiireissä mua helposti kutsutaan Pikku Myyksi, sillä olen pienestä asti rakastanut Muumeja ja mulla nyt lähes vakiokampauksena on nuttura sekä olen pienikokoinen. Osa kaveripiiristäni nimittelee mua Sluibiksi, sillä olen erittäin laiska ja tykkään makoilla sekä syödä siis sluibata. Yksi erityinen henkilö kutsuu mua Pandaksi ja siitä onkin tulossa kovaa vauhtia koko kansan tuntema lempinimi mulle. Vanhemmat kutsuu mua Nupuksi tai Roopeksi. Vuosien varrella lempiniminä on vilkkunut mm. Megan Foxia, Martinaa,  Tuomo Ruutua ja vaikka mitä, haha..

Olen syntynyt 06.02.1995 eli nyt 19-vuotias. Tuo kyseinen päivä on sittemmin lisätty kalenteriin Saamelaisten kansallispäivänä, eikä tosissaan mun vanhemmat ole mua sen takia nimetty saamelaisella/lappalaisella nimellä.

Horoskoopiltani olen vesimies ja aika hyvin nuo vesimiehen kuvaukset mun luonteeseen sopivat. Oon aika tempperamenttinen, mutta tosi sosiaalinen ja puhelias. Saatan suuttua erittäin pienistä asioista ja olla niistä pitkäänkin vihainen. Toisaalta en osaa pitää pitkiä mykkäkouluja tai olla pitkävihainen kovin pitkään tietyille henkilöille.

Oon tosi puhelias ja sosiaalinen oikeasti, vaikka aluksi aina ujostuttaa vieraiden ihmisten seurassa. Saatan heittää ihan pimeetä läppää ja säkättää vaan, jos niikseen käy. Rakastan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Se on vaan ihanaa! Kaiken sosiaalisuuden lisäksi rakastan myös olla yksin ja istua tunti kausia kahvikupin äärellä mietiskelemässä maailman menoa tai laulaa ja tanssia kotona, kun kukaan ei ole kuulemassa eikä näkemässä.

Teen myös tosi extemporesti erilaisia juttuja, jos huomenna haluaisin koittaa tankotanssia niin minähän tankotanssisin. Vierailla paikkakunnillakin yleensä painelen menemään ilman karttaa ja mitään tarkkaa suunnitelmaa. Parhaat muistot ja reissut tulee tehtyä ilman tarkempia suunnitelmia.

Koulutukseltani olen tosissaan viittä ällää vaille ylioppilas. Ei vaan siis valmistun tänä keväänä ylioppilaaksi. Lukion rinnalla suoritin syksyllä 2012 valmentajan 1. tason tutkinnon Suomen urheiluopistolla Vierumäellä eli siis olen käytännössä junnukoutsi ja ylioppilas. 

Omistan myös anniskelu- ja hygieniapassin. Sen johdosta olen työskennellyt niin ravintoloissa kuin kaupoissakin. Mulla on ikäisekseni tosi paljon työkokemusta, koska olen pimahtanut päästäni työn suhteen. Viime kesänä mulla oli 3 eri työpaikkaa, hups! Olen työskennellyt tehtaassa siivoajana, urheiluseurassa junnukoutsina, kaupassa kassana, liikennemyymälässä liikennemyymälän myyjänä sekä ravintolassa tarjoilijana yms yms.. Tuossa vain muutamia otteita mun työurasta.

Mulle vapaaehtoistyö on tosi tärkeää. Olen ollut Sotilaskodissa vapaaehtoisena kolmisen vai peräti nelisen vuotta. Mulla on kerran kuukaudessa yksi vakkarivuoro sotkun kahvilassa, jossa siis myyn munkkeja ja kahvia -no löytyy sieltä muutakin eli teen perinteisiä kahvilahommia. Sotilaskotitoiminta on järjettömän kivaa ja sieltä saa elinikäisiä kavereita. 

Olen kiertänyt myös 15 kansainväliset urheilukilpailut vapaaehtoisena -nyt juuri alkaa 16. kisat torstaina. Kisoissa olen työskennellyt mediakeskuksissa, lipunmyynneissä, kisatoimistoissa ja monissa monissa muissa pisteissä. Kansainväliset urheilukilpailut on vain mahtava kokemus ja niissä on kivaa pyöriä. Aika paljon nykyään on jo tuttuja naamoja kentällä. No, mutta tie kutsuu tyttöä ja tyttö kiertää. FYI: Olen myös luistellut miesten jääkiekon MM-kilpailujen avajaisissa vuonna 2013, Helsingissä ja päässyt ''palkintotytöksi'' tyttöjen alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa eli käytännössä pidellyt mitallitarjottimia ja ojentanut mestaruuspystin palkintojen jakajalle.

Uskallan myös laukoa suoria mielipiteitäni ihmisten ilmoille. ''Julkisuuteen'' nousin Hennala adressilla, joka puolusti lakkautettavaa varuskuntaamme. Aika huiman mediahehkutuksen se sai ja sainkin käydä tiuhaan haastatteluissa ja muissa systeemeissä. Media on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tuo kevät 2012 oli tosi opettavainen. Olin vasta 17-vuotias silloin ja aikamoisessa pyörityksessä. Pari päivää ennen adressin tekemistä siis saavutin tuon 17 vuoden huikean iän.

Alemmassa kuvassa minut palkittiin Vuoden Arjen Sankarina Lahdessa vuonna 2012. Perusteena olivat rohkeus ottaa kantaa varuskunnan säilyttämiseen ja vapaaehtoistyö, jota pyyteettömästi teen. 

Urheilu ja liikunta on ollut mulle tosi iso osa elämää. Olen oppinut luistelemaan hyvin varhain isäni opetuksessa ja siitä se jääkiekon pelaaminen lähtikin. Olen pelannut jääkiekkoa monen monta hassua ja hauskaa kautta. Nykyisin vain valmennan lajia, mutta sen parista on todella vaikea lähteä pois. Mulle se olisi varmaankin kuolema. Valmentajana olen toiminut jo kuutisen kautta. 

Tällä hetkellä päälajinani on lacrosse, jota enempi ja vähempi tosissani pelailen. Nyt olen aika pahasti vielä sairasloman puolella ja pikku hiljaa pitäisi alkaa treenailemaan itseään takaisin pelikentille niin etten taas saisi miljoonaa rasitusvammaa -homma tysähtää aina siihen. 

Näiden lajien lisäksi olen alppihiihtänyt, pelannut futista, yleisurheillut, pelannut korista, jenkkifutista, lenttistä, ratsastanut, showtanssinut ja vaikka mitä muuta.

Kuulun myös Liikunnan ja Urheilun Nuorisokomiteaan eli LUNKiin. Olen lunkkilaisista nuorin ja tällä hetkellä heilun LUNKin hallituksessa ensimmäistä toimikauttani. Roolini on sosiaalisen median vastaava, joten sometettua tulee.. 

Rakastan muotia, kauneutta, kirppishoppailua, shoppailua, kirjoittamista, kuvaamista, kauniita juttuja, pieniä ja suuria iloja, tykkään mun lukijoista, kavereista, kissasta, perheestä ja yleisesti elämästä.

Mun mielestä on tosi kivaa kirjoittaa blogia, sillä täällä on periaatteessa rajattomat mahdollisuudet ilmaista itseään. Mulle se on tätä lifestyle-tyttöhömppää ja tykkään siitä. Oon mielettömän iloinen, kun kommentiboxiin kilahtaa uusi kommentti tai lukijaksi liittyy joku. Ihan spessuja hetkiä ja pieniä iloja elämässä. 

Kirjoittaminen on mulle jonkinlaista terapiaa ja lähinnä kirjoitankin tätä sen terapian sekä tunteen takia, että pystyn jossakin ilmaisemaan itseäni, kun piirtäminen, musisoiminen tai muu taiteellinen juttu ei taivu tältä tytöltä. Haluan myös jakaa elämääni, sillä koen ettei ihan kaikki ikäiseni tai vähän vanhemmatkaan välttämättä tee tällaisia juttuja tai edes tiedä, mitä mahdollisuuksia on, jos mielenkiintoa on jotakin asiaa kohtaan.

Blogin haluan pitää suhteellisen realistisena ja iloisena sekä rempseänä. Sellaisena, jots on helppo lukea ja saada hyvä mieli päälle. Turhaa on kiristellä turhasta. ;)

Täs mä, mut hei mites sä? Onks sulla jotain spesiaaleja mielenkiinnon kohteita tai missä just sä oot hyvä? :)