Blogiviikko: When I Grow Up, I Want....

Blogiviikon neljäs päivä käynnissä ja aiheena Toivomus-torstai eli haaveilua sekä toiveita luvassa. Blogiviikosta voit lukea lisää täältä Esittely, Day 1, Day 2 ja Day 3.

Vanhemmiten mun toiveista on tullut aika realistisia. Pienenä haaveilin NHL:ssä pelaamisesta ja jääkiekkoilijan vaimona olemisesta, julkkikseksi tulemisesta, avaruuteen lentämisestä, astronautin urasta, maailman muuttamisesta paremmaksi ja niin edelleen. Mulla oli tosi absurdeja haaveita. Toisaalta mulle on opetettu, että kaikesta mistä voi haaveilla, sen voi myös saavuttaa.

Mulla on oma haavemaailma, minkä erotan täysin todellisuudesta ja hyvä niin. Joskus on vain kiva fiilistellä musiikin tahdissa elämää ja miettiä, jos olisi miljonääri tai vaikkapa tunnettu julkkis, että millaista se elämä olisi silloin. On rentouttavaa päästä irti vähäksi aikaa omasta elämästä. Mulla ehkä tämän ''haavemaailma'' periytyy ilmaisutaitopainotteisesta koulusta ja siitä, kun olen näytellyt aika paljon. Näytellessä olen roolihenkilöni ja taas elämässä ihana itseni, mutta asiaan!

Toivon eniten, että valmistuisin vihdoin ja näyttääkin siltä, että lakki olisi keväällä tulossa piilottamaan tyhmyyttä. En todellakaan aijo jäädä vain ylioppilaaksi, vaan haluan kouluttautua oikeaan ammattiin. Joten toiveena olisi myös saada mieluinen opiskelupaikka, josta joskus ehkä 5-6 vuoden päästä valmistun ja sen jälkeen saisin hyvän, vakituisen työpaikan. En vain vielä tiedä mitä haluaisin tehdä ja todennäköisesti välivuosi on edessä. 

Omaan kotiin haluaisin muuttaa tässä jossain vaiheessa, mutta ennemmin säästän ASP-tililleni rahaa kuin maksan vieraalle vuokraa, joten oma koti on vielä valovuosien päässä säästötahdillani -jollen satu voittamaan lotossa. Tai siis mun filosofialla on fiksumpaa maksaa omaa kämppää eli asuntolainaa pois alta kuin vuokraa vieraalle ihmiselle. Okei, vuokraboxikin voisi olla jossain vaiheessa elämää ihan kiva, etten loju ikuisesti täällä vanhempieni nurkissa ja olisi enempi vapauksia käyttää esimerkiksi sisustajan lahjoja. Rakastan sisustamista, joten tämä vanhemmilla asuminen ei ole ihan ihanteellinen tilanne sisäiselle sisustajalleni. 

Auto ja erityisesti Audi on ollut toivelistalla jo pidempään. Vanhempani ovat luvanneet ostaa mulle auton, kunhan sopiva sattuu kohdalle (ei, en ole lellipentu, mutta talossamme on vain yksi auto ja se on kovassa käytössä isälläni). Käytiin eilenkin koeajamassa mun mielestä tosi ihana, kiva ja PUNAINEN Audi, mutta iskä ei sitten syttynyt siihen, joten edelleenkin kävelen sekä julkisilla kuljen. Oma auto olisi vaan niin kätevä -pääsisi millon vain, mihin vain täältä korvesta. Sitten, kun mulla on joskus koulutus, hyvä työ ja rikas mies niin ostan varmasti Audin. 

Varmaan mun tän hetken isoin toive ja se THE toive olisi rakastua palavasti ihanaan, luotettavaan, rentoon ja huumorintajuiseen mieheen, joka jaksais mua hyvinä sekä huonoina päivinä. Haluaisin myös, että kyseinen mies on todellakin mun paras kaveri ja voitaisiin puhua kaikista asioista avoimesti ilman salaisuuksia. Mun mielestä suhteessa pitää pystyä puhumaan ihan kaikesta, ilman mitään rajoja -niistä vaikeistakin jutuista. Haluaisin, että tuo suhde olisi mun elämäni rakkaus, mutta kukapa tietää. Haluaisin matkustella, asua yhdessä ja hengata vaan tämän kadoksissa olevan palasen kanssa. Lyhyesti siis toivoisin löytäväni ihanan miehen ja pääseväni hyvään parisuhteeseen.

Matkustelu! Toivon näkeväni maailmaan mahdollisimman paljon ja teen varmasti vielä jonakin päivänä maailmanympärimatkan. Haluaisin myös työskennellä kehitysmaissa kehitysaputyössä. Tällä hetkellä ykkösmatkakohteet ovat Bali, Krabi ja Itävalta minulla.

Jonakin päivänä, kun ensin löydän tuon ihanan miehen haluan lapsia. Mitään perhesuunnittelua en ole tehnyt, mutta jos vaikka 4-5 vuoden päästä saisi ensimmäisen lapsen -ei sillä ole kiire ja eiköhän nämä asiat aika luonnostaan tapahdu omalla painollaan. Haluaisin 2 - 4 lasta, toki yksikin riittää. Haluan lapsilleni hyvän kasvualustan ja eheän perheen eli siis minä, mies, isovanhemmat ja tottakai ne lapset. Uskon, että mulla on paremmat mahdollisuudet kasvattaa lapsia, jos olen vakituisessa työssä ja ei tarvitse aina stressata jokaisesta pennistä. Älkää pliis murhatko mua. Tiedän, että on hyviä eronneita perheitä ja lapsilla on siellä hyvä olla. Tiedän myös, että teiniäiditkin ovat hyviä äitejä, vaikkei mitään koulutusta tai työtä välttämättä ole. Mä itse olen vaan tosi stressaaja ja haluun kaiken olevan 'kunnossa'.

Tottakai kaikki haluaa, että voisi vanheta terveenä jonkun kanssa yhdessä, matkustella, jäädä eläkkeelle, mökkeillä ja nähdä lapsenlapsensa niin minäkin haluan.

Mitä just sä toivot? :)

Kuvat We Heart It 2., 3., 4., 5., 6., 7., 8.