lauantai 19. huhtikuuta 2014

Blogiviikko: Crazy Kid

Blogiviikon toiseksi viimeinen päivä ja aiheena lapsuus.
Blogiviikon muut postaukset ja aiheet näet täältä Esittely, Day 1Day 2, Day 3Day 4 ja Day 5.

babysalla9 babysalla lapsisalla babysalla6 babysalla4babysalla2 babysalla7
babysalla11
babysalla3
babysalla1
babysalla10
babysalla12
lapsisalla3
lapsisalla2

Tässäpä mun lapsuus kuukauden ikäisestä ensimmäiseen koulupäivään asti. Olen ollut melko villi lapsi ja ehkä vähän ADHD:kin, sillä olen painellut menemään ennen kuin ajatellut mitä teen. No sillä motolla vieläkin mennään -usein.

Lapsena leikin paljon meidän naapurin lasten kanssa. Hilluttiin pitkin metsiä, kiipeiltiin puihin rakenneltiin majoja niin maahan kuin puihinkin sekä leikittiin kirkonrottaa, kymmenen tikkua laudalla ja mitä näitä nyt oli.

Kuten kuvista huomaa niin olen ollut hyvin urheilullinen pienestä pitäen ja rakastanut valokuvaamista. Mulla on tuo ikivanha mummolan kamera vieläkin tallessa tuolla pöytälaatikossa. Olen myös tykännyt kissoista ja eläimistä tosi paljon aina. Ensimmäisessä kissa kuvassa on mun mummolan kissa Hemmo, joka oli ensimmäinen ''lemmikkini'' -tosin asui siis mummon ja papan luona. 

Poikiakin olen osannut hurmata jo lapsena. Sama vanha kaava pätee ja edelleenkin olen aika hurmaava persoona -anteeksi mitä?! Joo ehkä lapsena oli vähän helpompi löytää ''poikakaveri'' kuin näin lähemmäs parikymppisenä. Meikkeihinkin on ollut taipumusta sotkeutua jo nuorena. Kuvassa olen varastanut äitini meikkikynät ja päättänyt pistää oman sekä serkkuni naaman uuteen uskoon.

Yhden kesän hilluin kokonaan ylisuuri Ankkarock paita päällä. Paita taitanee olla jo kaatopaikalla, samoin kuin tuo ikivanha ja ihana mustilla kilvillä ollut Lada, joka oli siis äitini auto. Olemme äitini kanssa molemmat hyvin kuvauksellisia -edelleenkin harrastetaan samoja ilmeitä, haha. 

Olen näytellyt päiväkoti-ikäisestä asti ja tuossa kuva jostakin päiväkodin näytelmästä. Kuvasta päätellen olin siili. Muuta en muistakaan. Vihasin saada huonon roolin eli ei-pääosaa. Osasin kuitenkin mielikuvituksellani varastaa pääosan huomion ja Prinsessa Ruususessa olin noita (voi, kuinka olin katkera, kun en omistanut vaaleita hiuksia ja käynyt Prinsessan rooliin) no varastin Prinsessalta shown, sillä päätinpä moiskasta prinssiä pusulla.

Päiväkoti-ikäisenä olin ylläri ylläri rasavilli penska ja leikin mielummin poikien kuin tyttöjen kanssa. Pusuhippa oli tosi must ja on sitä edelleenkin, heh. Mulla oli yhteen poikaan kauhea viha -rakkaussuhde. Me saatettiin purra toisiamme jonakin päivänä ja toisena päivänä oltiin parhaat kaverit. Kuulemma vihasin kotileikeissä isän tai veljen roolia nimimerkillä sittemmin näytellyt 2 miespääosaa näyttämöllä.

Sain ensimmäisen lemmikin Miisun, josta olin ja olen edelleenkin hyvin ylpeä. Kuvassa eletään yhteiselämän alkuaikoja, sillä kissa on hiukan oudon näköisesti sylissäni. Sitten tulikin aika, kun eskari loppui ja 12 vuotinen koulu-ura alkoi. Jo ykkösellä tiesin, että joku päivä haluaisin opiskella Salppurin lukiossa ja sieltä mä nyt valmistun keväällä. Joten ehkä jonkinlaista määrätietoisuutta on ollut elämässä.

2 kommenttia:

  1. Itsekin taisin enemmän tuon ikäisenä poikien seurassa viihtyä...kun muut tytöt leikkivät hiekkalaatikolla esikoulussa, minä yritin mennä mukaan isompien poikien jalkapallopeliin, josta sitten päiväkodin hoitajat saivat minua hätyytellä pois :D Majojen rakennus oli kanssa tuttua puuhaa :) Ihania kuvia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse viihdyn edelleenkin poikien seurassa paremmin kuin tyttöjen. On ihanaa olla ''renttu'' ja kun ei tarvitse pingottaa. Poikien seurassa voi olla hupsu, oma itsensä. :) Mä leikin poliisia ja armeijan tyyppejä pieninä. Oli mulla barbitkin sun muut, mutta ne ei vain olleet mun juttu. Pidin hiihtokoulua 5-vuotiaana naapurin lapsille ja kai siitä alkoi mun valmentajaura, ehkä. Myöhemmin pidin kioskia, josta myin pillimehua ja karkkia omasta leikkimökistä käsin sekä vuokrasin 15min hyppimisvuoroja meidän jättitrampoliinille :D Kiitos paljon :)

      Poista

Kommentit piristävät päivää ja ilman palautetta ei voi parantaa, kiitos! ♥