Blogiviikko: Bohemian

Blogiviikon toinen päivä käynnissä ja aiheena taide. Tämä tyttö ei taida olla taiteellisesti lahjakas, mutta revin vähän erilaisen näkökulman taiteeseen, sillä olemme puhuneet ystävien kanssa tästä taiteen muodosta paljon ja voidaanko tämä laskea taiteeksi. Kommentteja myös kehiin teiltä. Millaista teidän mielestä taide on ja mitä se oikeastaan on? Lue lisää blogiviikosta Esittely ja Day 1.

Mulle jääkiekko ja valmentaminen on taidetta. Jokaisella pelaajalla on oma tyylinsä ja tapansa pelata. Jokainen valmentaja valmentaa eri tavalla ja pelauttaa joukuetta erilaisilla pelitaktiikoilla. Valmentajalla on yleensä oma pelikirjansa, josta taktiikka löytyy. Kukaan ei ole samanlainen, vaan jokainen on ainutlaatuinen pala joukkueessa.

Jääkiekon ja urheilun avulla pystyn parhaiten ilmaisemaan itseäni. Urheilijana olen osa joukkuetta. Jokin erityinen lahja tekee minusta juuri sen pelaajan, joka olen. Kaikkiin joukkueisiin en välttämättä tämän ominaisuuden takia mahdu, mutta johonkin sovin paremmin kuin pala palapeliin. Harjoitellessa ja tehdessä toistoja toistojen perään selkäytimeeni painuu liikerata, joka minun pitää suorittaa automaattisesti ottelussa, juuri sillä hetkellä kuin ratkaisuja haetaan. Pelissä en voi miettiä mitä teen, vaan kaiken on tultava satojentuhansien toistojen ansiosta täysin automaattisesti -tiedän mitä teen ja osaan homman. Rivinaisena joukkueessa minulla on rooli. Voin olla kapteeni, varakapteeni, sakkokeisari, musavastaava tai muu tärkeä henkilö. Olen tärkeä juuri sellaisena kuin olen joukkueelle.

Valmentajana minulle tulee lähes joka kausi uusi joukkue. Noudatan aikalailla samaa pelikirjaa ja valmennustapaa vuodesta toiseen. Valmennus- ja peluutustapani muovaa pelaajien lahjoja ja ominaisuuksia oman joukkueeni pelityyliin. Kaikkien ominaisuudet, kätisyydet ja ennen kaikkea ryhmädynamiikan on nivouduttava yhteen, jotta pelejä voidaan voittaa joukkueena -ei pärjätä vain yksilöinä. Valmentajana piirrän omat viivani pelaajan uraan, kehitykseen ja motivaatioon.
Olen melko rento valmentaja, sillä uskon ettei turha ryttyily edistä mihinkään. Valmennan keppi ja porkkana tyylillä eli jos pelaajilla menee hyvin ja he kuuntelevat minua -saavat he myös etuja esimerkiksi pelijäitä. Jos homma ei toimi niin sitten mennään suoraan sanottuna hitlermäiseen piiskaukseen, jossa tosissaan harjoitellaan minun johdolla eikä vapauksiakaan ole. Tärkeintä on olla luotettava aikuinen ja hyvä muija omille junnuille. Kuunnella mitä heillä on asiaa ja myös muistaa, että jokainen on yksilö. Valmentajan on tärkeää aina välillä keskustella pelaajan kanssa, että missä mennään ja mitä tavotteita hänellä on uralleen. Valmentaja on köyhän naisen taiteilija -piirtelee viivoja pelaajan uralle ja fläppitaululleen.

Mielestäni taidetta jäällä on se, kun joku tekee hienon maalin. Se, kun joku taistelee kiekosta loppuun asti. Tilanne, jossa ratkaisuhetkellä maalivahti torjuu haamutorjunnan ja saa kiekon kiinni. Mielestäni itsensä täysillä likoon pistäminen on parasta ja kunnioitettavinta taidetta.

Ilmaisumuotoja on monia ja minulle se on tämä -jääkiekko. Tottakai taito-, muodostelma-, pariluistelu, jäätanssi, voimistelu, tanssi ja monet muut urheilulajit ovat paljon ilmaisullisempia kuin jääkiekko. Halusin vain tuoda oman näkökantani esille aiheesta taide, joten älkää suuttuko, mutta odotan hyvää keskustelua. ;)


Kuvat We Heart It 1., 2., 3., 4., 5., 6., 7., 8.