Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämä. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Busy Doin' Nothing

vauvantossuthallinherkku
vauvantöppösethallinherkkujalahja4
päivänasu27.3.4 
uusiarskakollasi
huuiiiviiikollaasi
päivänasu27.3.2
//Paita MONKI//
//Farkut LEE//
//Huivi ARMOR LUX//
//Tennarit CONVERSE//
//Aurinkolasit RALPH LAUREN//

Morjesta pöytään!! En tajua mihin tää aika juoksee, ilmeisesti se juoksee multa pakoon ja kovaa. Mulla on koko ajan kauhea kiire mennä paikasta toiseen ja ehtiä tekemään kaikenlaista, mutta joo tulin nyt kertomaan viimepäivien kuulumisia, kun tässä junassa istun taas (sori miljoonat kirjoitusvirheet, korjaan ne myöhemmin iPadilla litistymisen partaalla on vaikeaa kirjoittaa).

Eilen ja toissapäivänä puuhasin tuotekuvauksien ja Hallin Herkun ja Lahjan Facebook-sivujen parissa. Tosissaan kävin keskiviikkona kuvailemassa noita söpöjä Suomessa käsintehtyjä vauvan töppösiä, joita Hallin Herkusta ja Lahjasta löytyy sateenkaaren väreissä. Kevään värit on vielä tulossa, mutta kannattaa käydä katsomassa, jos omalle pikkuiselle tai viemiseksi löytyisi töppöset Lahdesta Kauppahallilta. Kyseisestä liikkeestä löytyy myös muita ihania käsitöitä. Eilen kävin esittelemässä valmiit kuvat, joihin tilaaja oli tyytyväinen ja samalla päivitettiin ne putiikin FB-sivuille. Olen itse suhteellisen tyytyväinen noihin tuotekuviin, tosin aiemmin olin vielä tyytyväisempi, kun vasta aamulla huomasin pari itseä häiritsevää asiaa tuossa alemmassa tossukuvassa.

Tosissaan tiistaina olin koko päivän Lappeenrannassa kaverini luona, sillä VR:n supersäästötarjouksella tuo väli on vain 5€/suunta ja matkakin taittuu vähän reilussa tunnissa. Meillä oli tosi kiva päivä, ei oikeestaan tehty mitään. Lojuttiin vaan, laitettiin ruokaa ja pelattiin pleikkarilla -ah kuinka rentoa ja epänaisellista, mutta väliäkös tuolla!

Tosissaan eilisen ja keskiviikon muhinoin "töiden" ja pääsykoekirjojen parissa. Politiikan tutkimuksen pääsykoekirjat on mulle ihan hepreaa ja oon vähän luovuttanut niiden suhteen, kun en jaksa pysyä perässä kuka on kirjoittanut väitöskirjassaan ja mitä, milloin, missä ja miten joku tutkimussuunta on muuttunut, huoh! Ehkä mä vielä motivoidun.

Ihanaa kevät on tullut vihdoinkin ja asiat rullaa tosi hyvin, vaikka olenkin työtön renttu enkä tiedä mitä haluan jatko-opiskelemaan. Mulla on ihania ihmisiä ympärillä ja aurinko paistaa! Voisiko enempää toivoa? Ainut asia, mikä ärsyttää on järjetön siitepölyallergia, johon voisin miltei kuolla.

Nyt meen nukkumaan natinati! :)

torstai 20. maaliskuuta 2014

Maailman huonoin bloggaaja

pusuhuuli
   
Hej på dig! Tänne tosissaan voisi antaa tuon maailman huonoin bloggaaja ja blogipalkinnon. 


Meinasin jo talven pimeinä hetkinä lyödä blogin kiinni sanomatta siitä sanaakaan kenellekään, mutten sitten saanut sitäkään aikaiseksi. -Noh, nyt kuitenkin aurinko on alkanut taas paistaa risukasaan ja katsotaan kuinka kauan jaksan enään pitää blogia elossa, lopetanko vaiko jatkanko.

Oon jo pitkään miettinyt, lähinnä hiljaiselon aikana mitä haluan tästä blogista, miksi bloggaan ja mitä ihmettä teen tän blogin kanssa? Oon myös miettinyt vloggauksen aloittamista, tän blogin sulkemista ja uuden avaamista sekä kokonaan lopettamista.  


No musta ei ole miksikään Sara-Mariéksi alias Smoukahontakseksi, koska en ole kauhean hyvä videoilla ja eipä mulla niihin olisi kauheasti ideoita, joten jospa vloggaus jätetään sikseen. Oon jo viisimiljoonaatsiljoonaatriljoonaa kertaa sulkenut vanhan blogin ja aloittanut puhtaalta pöydältä eikä siinäkään ole oikein mitään ideaa. Lopettaminen on vaikeeta, sillä olen bloggaillut 12-vuotiaasta asti ja tää on ollut tosi rakas harrastus  -viime aikoina se on vaan enempi tuntunut velvollisuudelta kuin intohimolta ja siksi olen punninnut lopettamista. -ei ole järkeä jatkaa sellaista, mitä ei enään rakasta

Mä kuitenkin tykkään alitajunnassa tästä jollakin asteella vielä, joten tää on nyt vika kerta, kun yritän bloggata. Nyt, jos tää ei lähde toimimaan niin omalta osaltani jätän paikan auki intohimoisemmille kirjoittajille ja valokuvaajille. En halua tästä mitään massablogia. Mulle on ihan sama onko lukijoita 1 vai 10 000. Mä haluun olla mä -kaikkine virheineen, erheineen, iloineen, suruineen ja niin edelleen. En halua olla mikään yli-ihminen tai neiti täydellisyys, joita blogit vilisee täynnä. Ei elämä oikeasti ole niin siloiteltua, ihanaa ja helppoa, mitä moni blogi antaa ymmärtää. Haluan olla realistinen, en täydellinen. Älkää nyt suuttuko, sillä nää ei ole kenellekään henkilökohtaisesti tarkoitettua kritiikkiä, vaan yleisesti otettu läpileikkaus niistä tuhannesta blogista, joita olen elämäni varrella lukenut.

Jos teillä on jotain kehittämis- ja postausideoita niin antaa palaa! :)

One more time, koitetaan tätä vielä kerran! 

Edit: 20.3.2013 klo 11:10 teksti samanlaiseksi ja kuva muiden postauksien kokoon.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Matka on päämäärää tärkeämpi

yolakki5 yolyyrat

Vihdoinkin viime perjantaina tuli tieto siitä, että ylioppilaskirjoitukset on mennyt läpi ja jos nyt ei mitään katastrofaalista tapahdu niin keväällä olisi tiedossa sitten hiukan isommat juhlat, mun ylioppilasjuhlat. 

Aloitin kirjoitukset siis keväällä 2013, jolloin olin lukiossa toisella vuosikurssilla. Istuin salissa 6 tuntia muhinoimassa historian sekä yhteiskuntaopin parissa. Historia oli mun pakollinen reaali ja yhteiskuntaoppi luonnollisesti ylimääräinen reaali. Kevään kirjoitukset meni ihan hyvin. Sieltä tulikin yllättävän hyvät arvosanat 2 aineen kirjoittajana ja vieläpä ollesseni 2. vuosikurssilla -no historiasta jäi sen verran näyttämisen halua, joten olen menossa sen vielä keväällä uusimaan ja tavoitteena olisi saada L. 

Jatkoin nyt syksyllä kirjoituksia 3 aineella. Kirjoitin pois alta pakollisena pitkän englannin ja keskipitkän ruotsin, taas kerran ylimääräisenä reaalina raapustelin terveystiedon. Englanti ja ruotsi olivat ne pelätyimmät aineet, joista _en varmasti pääsisi läpi_. Ylitin omat ja varmasti monen muunkin odotukset, sillä läpäisin kummatkin kokeet ihan kirkkaasti. Enkusta tuli odotettu arvosana ja ruotsissa suorastaan ylitin itseni. Tosin harmittaa, koska ruotsin pisteet jäivät korkeammasta arvosanasta vain vaivaiset 5 pistettä -äh miksi en kirjoittanut parempia esseitä! Btw. Olen ihan tyytyväinen näihin tuloksiin. Terveystiedosta tuli ihan ok arvosana siihen nähden etten oikein jaksanut avata kirjoja ja lukea kokeeseen, vaan menin pää kylmänä ''Kyllä mä nyt nää osaan. Mitä te oikein luulette?''.

Keväällä olisi vielä edessä äidinkielen ylppärit, mutta uskoisin selviäväni niistä ongelmitta. Nyt ilman paineita ja stressiä pääsen uusimaan sen historian vielä sekä tavoittelemaan parasta arvosanaa. Tiedän, että se on ihan helkutin vaikeaa, mutta täytyy luottaa itseensä ja uskoa unelmiin.

Nyt, kun lukio alkaa olemaan loppusuoralla olen tajunnut, että se matka jonka olen kulkenut peruskoulun 1. luokalta tähän lukion abivuoteen asti on ollut huima ja oikeastaan tärkeämpi kuin päämäärä eli valmistuminen.  

Tiesin jo peruskoulun ykkösellä, että valmistun joskus ylioppilaaksi ja haluaisin valmistua Salppurista (joo tiedän, oon aika päämäärätietoinen ja suorituskeskeinen ihminen). 7 -vuotiaana ilmoille lauottu unelma näyttää nyt käyvän toteen, aika jännää! Mulla on ollut tosi paljon vaikeuksia koulutieni varrella, mutta ne on kasvattanut musta entistä vahvemman mimmin -tällaisen kuin olen. Virheistä oppii ja elämä heittelee eteenpäin, jos sen antaa heitellä. En antais päivääkään pois!

Mua hiukan pelottaa tulevaisuus. En oikein tiedä mitä haluaisin tehdä 'isona' ja missä kaupungissa opiskella. Yliopisto on tietysti ensimmäisenä mielessä, mutta sinne ei ihan niin helpolla pääsekään sisään. Myös muutamia tiedekuntia mietiskelen tässä, että jos niihin hakisi. Tällä hetkellä ehdottomia suosikkeja ovat oikeustiede, oikeushistoria, historia, kauppatiede ja hallintotieteet. Mua myös kiehtoo taidealat aivan käsittämättömästi. Olis kiva vaan tarttua hetkeen ja hakea vaikka teatterikorkeakouluun tai elokuva-alalle screenwriteriksi. Kaupunkeina oon ajatellut Turkua, Oulua, Helsinkiä ja Tamperetta. 

No, mutta jos vihdoinkin pääsisin asiaan! 

Meidän koulu teki yhteistilauksen abivaatteista ja ylioppilaslakeista viime keväänä jo, vaikkei tiedetty hölkäsen pöläystä koko valmistumisesta. Tilattiin vaatteet sekä lakit C.L Seifertilta. 
Jokainen pääsi itse suunnittelemaan oman lakkinsa ja sai halutessaan ihan perinteisen lakin. 

Itse en tykkää mistään perinteisestä, joten tilasin itsellni överikalliin, täysin mulle suunnitellun ja käsintehdyn lakin. No siis kyllähän tuo lakki näyttää suhteellisen normaalilta, mutta tosiaan halusin siihen jotain spessumpaa, joten suunnittelumasina päälle ja sormet sauhuamaan. C.L. Seifertin sivuilla sai ideoitua lakin ja valita värit, lyyrat, kirjailut yms. omaan lakkiin. Mulle tuli sitten tuollainen vähän ruotsalaistyylinen lakki, jossa on suomalainen lyyra ja nimi kirjailtuna kultaisella langalla tuohon lakin mustaan osaan. Materiaaleina on korkealuokkainen huopa, joka on hieman kermanvärisempi kuin tavallinen yo-lakki, nahkalippa ja otsanauha sekä silkkinen vuori.

Viime viikolla paketti putkahti postissa ja olin ihan hermona repimässä sitä auki, sillä tilausvaiheessa mittasin pääni väärin ja tilasin väärän kokoisen lakin -liian pienen tässä tapauksessa, great! Äitinikin oli keväällä vähän skeptinen koko tilauksen ja sen loppusumman ansiosta. Hän olisi halunnut, että ostan ihan perinteisen lakin kaupasta, jolloin 100% tiedetään sen istuvan päähän. Käytiin tästä asiasta melkoinen sota, sillä jos en olisi tuota lakkia ostanut niin olisin sitten hakenut ''lakkini'' yo-lakettina. 
Tällä kertaa neiti fortuna oli mun puolella ja lakki istuu kuin nenä päähän. En voisi olla tyytyväisempi ikinä lakista. Se on aivan ihana ja odotankin innolla, että saan sen kesäkuussa päähäni. ;)

Miten teillä meni kirjoitukset? Tuliko pahoja pettymyksiä tai iloisia onnistumisia? Mitä meinaatte tehdä valmistumisen jälkeen? Onko teillä jo lakki, mekko ja muut jutut hallussa? 

PS. Hei kertokaa omia kokemuksianne eri korkeakouluista, aloista ja opiskelukaupungeista! Saa myös tulla kertomaan yksityisviestillä Facebookissa tai laittaa sähköpostia! :)

lauantai 16. marraskuuta 2013

Pappa's 80th Birthday Party 2.11.

Meillä oli tuossa pari viikkoa sitten lauantaina papan 80 -vuotis syntymäpäivät. Papan synttärit järjestettiin meidän kotona ja tarkkasilmäisimmät sisustusfanit voikin tiirailla kuvien taustalta asuntoa, jossa elän, olen ja asun. 


papansynttärit81
papansynttärit110
papansynttärit15
papansynttärit18 
papansynttäritäitipapansynttäritmiisu papansynttäritmikko
papansynttärit13 papansynttäritminä papansynttäritpappa
papansynttäritruusut papansynttärit16 papansynttärit4 papansynttärit8 papansynttärit2
papansynttärit3 papansynttärit6 papansynttärit7 papansynttärit5 papansynttäritruoka3 papansynttäritkakku papansynttäritkeksit papansynttäritkeksit1

Meidän kotona on juhlittu niin syntymäpäiviä kuin hautajaisiakin ja tällä kertaa siis juhlittiin pappaani, joka on päässyt kunnioitettavaan ikään. 

Vieraita meille alkoi valumaan lauantaina aamupäivästä kello 11 aikoihin. Itsehän vielä tähän aikaan tanssahtelin kotimme 'privaatti'tiloissa hiukset märkinä, naama puolessa meikissä ja puolialasti -aamuheräämiset ei oo vaan mun juttu! Meille oli jo kaikki vieraat tulleet, kun uskaltauduin julkisiin tiloihin tervehtimään vieraita -jopa vaatteet päällä ja hiukset laitettuna. 

Kaikki vieraat olivat minulle ennestään tuttuja, sillä suurimpaan Papan kavereista olin jo tutustunut lapsena. Toinen puoli vieraista olikin meidän omaa perhettä ja sukua. Keski-ikä juhlissa oli aika korkea, sillä Papan ystäväpiiri on alkanut käymään aika vähiin ja kaiffaritkin ikääntyvät mukana. 

Juhlissa ruoka ja leivonnaiset oli ihan sairaan hyviä! Mun vanhemmat toimivat 'pitopalveluna', joten lähinnä edellinen päivä ja yö meni ruokia valmistaessa. Porukat on handlannut monien juhlien tarjottavat kuntoon esimerkiksi nelisen vuotta sitten sain ihan unelmien tarjoilut rippijuhliini. Myös vieraat on tykännyt aina ruuista.

Juhlat oli todella lämminhenkiset ja mukavat -ainakin omasta mielestäni. Vanhukset muistelivat menneitä ja yhteisiä ulkomaanmatkoja, lavatansseja sekä muita kommelluksia. Itse juhlin Pappaa lähinnä kameran takana ja ikuistinkin ihan onnistuneita otoksia. Voi, kun valokuvaus onkin kivaa pitkästä aikaa!