Ylioppinut vihdoinkin

Moikka moi! En ole lainkaan kuollut tai kuopattu ainakaan vielä, mutta voin kertoa ettei ikinä kannata suunnitella mitään, sillä ne suunnitelmathan menevät aina päin honki. Kesäsuunnitelmiini kuului kesätyöttömyys, festarit, piknikit, bloggailu, juhlinta, kesäkollin etsintä, auringonlaskusta nousuun kaupungilla hengailut ja lista jatkuisi pitkään..... True fact en hakenut kesätöitä, mutta mut pyydettiin töihin ja sillä tiellä olen, joten arvaatte varmasti miten suunnitelmille ja vapaa-ajalle kävi. Noh, mä olen töissä, mutta siis rakastan mitä teen ja sitä, että siitä jopa saa palkkaa eli en valita. 

Mutta siis haluatte varmasti kuulla mun ylioppilasjuhlista, jotka juhlittiin jo reilu kuukausi sitten. Kuvat varmasti kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Mä vihdoinkin tein sen, johon en ikinä olisi itse uskonut. 

Mun ylioppilasjuhlia juhlittiin siis 31.5.2014 meillä kotona. Juhlien järjestelyn aloitin varmaankin jossain maalis-huhtikuun tienoon, koska askartelin omin pikku kätösin ylioppilasjuhlakutsut ja noin 40 kutsun askartelussa oli pikkusen hommaa. Mekon löysin jo helmikuussa, onneksi! Mekko kotiutui Espritilta ja rakastuin siihen ensisilmäyksellä. Kampaaja ja valokuvaaja mulla oli varattu jo viime vuoden puolella, mutta voin kertoa, että ei juhlia ilman yllätyksiä.

Juhlia edeltäneet paria viikkoa oli tosi kiireisiä, sillä pääsykokeita oli ympäri Suomea eri yliopistoihin ja no olin buukannut kuvaajan kyseisille viikolle ainoille vapaapäiville eli varsinainen päivä ja varapäivä, sillä Suomen säistä ei ole tietoa. No varsinaisen kuvauspäivän aamuna satoi ja ulkokuvat siis pystyi unohtamaan saman tien, joten ehdottelin kuvaajalle studiokuvia, mutta hänen ollessa sairaana ne eivät onnistuneet ja pienten yhteydenpito-ongelmien takia ei ikinä saatu onnistumaan uutta kuvausaikaa sekä sovittamaan kalentereitamme yhteen. Mullahan oli siis kaikki kukat ja muut ostettu kuviin. Voin kertoa, että kukat juhla-aikaan ei ole mitään halvimpia -ei toki ketuttanut. Onnekseni sain hoidettua toisen kuvaajan tilalle, jonka kanssa oli vähän aikataulutusongelmia jääkiekon MM-kisojen ja Suomen matsin takia, haha! Sain kuitenkin tosi kivat ylioppilaskuvat ja varmasti vielä jossain vaiheessa käyn kuvattamassa itseäni jossakin, koska haluan unelmieni kuvat miljöössä. Nuo kuvat siis otettiin studiolla. 

Ennen kuvaajan vaihtumista mun kynsiteknikko feidas kynsihuollon ja tosissaan jouduin hommaamaan toisen tilalle tekemään mulle kynsiin huollon. Tuo kynsihuolto pysyi hyvänä juurikin kuvien ajan ja jouduin huollattamaan uudelleen kynnet vielä ennen juhlia. Kampaajahan ilmoitti mulle kuukautta aiemmin ettei voikaan kammata mua, joten uutta kampaajaa hakuseen.. Älkää siis suunnitelko mitään, sillä suoraan sanottuna valmiiksi suunniteltu on puolitiehen kustu. Pientä verenpaineen kohoamista ja stressiä tässä vaiheessa huomattavissa.

Juhlapäivä kuitenkin koitti ja oli melko pilvinen sekä viileä. En suoraan sanottuna muista oikeastaan mitään koko päivästä, sillä se meni aika hujauksessa ohi. 

Aamulla kävin kampaajalla ja tein meikin kymmenessä minuutissa itselleni, sillä kampaaja kampasi aluksi väärin hiukseni. No ei siinä itku markkinoilla auttanut, vaan jouduttiin purkamaan se kampaus ja kampaamaan uudelleen -great, ei mulla ollut muutenkaan kiire ja paniikki. Loppujen lopuksi kampaus oli ihan ok, muttei sellainen millaista olin ajatellut ja anteeksi vaan, mutta kiharat läsähti kesken päivän alas, vaikka normaalisti mulla pysyy erittäin hyvin hiukset siinä mihin ne väännetään. Kampaaja tuntui jotenkin tosi ammattitaidottomalta ja epävarmalta, kun kampasi hiuksiani. Kyseli koko ajan työkavereiltaan apua ''mitäs nyt laitetaan näihin hiuksiin ja mitä mä teen?''. Maksoin kuitenkin melko suuren summan räpelletystä, huonosti tehdystä kampauksesta. Harmittaa.

Koulun osuus meni ihan pikakelauksella ohi ja kyyneleitä nieleskellen. Mua pelotti ihan hirveästi mennä lavalla, sillä pelkäsin tiputtavani todistuksen, lakin tai kaatuvani korkokenkieni kanssa. Kaikki kuitenkin meni hyvin ja ainut moka minkä tein niin kiersin lakkipöydän väärältä puolelta poistuessani. Sain jopa pari stipendiä, joista olin melko ihmeissäni ja otettu -en kai ollut sitten kauhean huono koulussa :o. Toisen stipendin myönsi Salpausselän lukion vanhempaintoimikunta ja kyseinen stipendi oli erikoisstipendi aktiivisuudesta urheilujärjestöissä, järjestöissä, koulussa ja yhteiskunnassa toimimisesta. Toisen myöntäjänä taas oli Päijät-Hämeen Tutkimusseura ja kriteereinä oli ylioppilas, joka on osoittanut kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin, paikalliseen kulttuuriin ja historiaan. Kiitos myöntäjä- ja puoltajatahot. Olen erittäin kiitollinen ja otettu, sillä kouluaikana nämä olivat mun ensimmäiset ja tältä erää viimeiset stipendit. 

Kotiin päästyäni alkoikin melkoinen pyöritys, sillä kutsuttuja vieraita oli tulossa noin 50. Kutsuttuja meillä taisi olla 60-70 henkilön tienoon, mutta osa ei päässyt paikalle -harmi. Tosissaan kotiin pääsin yhden maissa sankarihaudoilla käynnin jälkeen. Muutama vieras oli jo löytänyt tiensä meille ja onnittelu-, kilistely-, halailu- sekä kuulumisrumbahan alkoi. Kahden maissa juhliin oli kutsuttu sukulaiset. Moni ilmoitti aiemmin, että pääsee vasta kolmen maissa. No kuitenkin kahdelta alkoi se kauhea vierasrynnäkkö ja seisoin vain ovella ottamassa vieraita sekä lahjoja ja kukkia vastaan -tämän jälkeen mulla ei ole oikeastaan ollenkaan muistikuvia, että mitä tapahtui. En siis ehtinyt jutella vieraiden kanssa enkä syödä, sillä piti laittaa kukkia maljakkoon, lahjoja pöydälle ja ottaa uusia vieraita vastaan. Mua harmittaa henkilökohtaisesti ihan sairaasti etten ehtinyt jutella oikeastaan mitään kenenkään kanssa, vaan sätkin paikasta toiseen ja olin kutsunut vieraat juhliini, enkä pystynyt pitämään seuraa heille.

Mutta voin sanoa, että juhlista jäi kaiken häsellyksen keskellä ihan hyvä maku ja sellainen olo, että ne olivat viihtyisät vieraille sekä kaikilla oli mukavaa. Kaikki löysi juttuseuraa, ruoka maistui ja fiilis oli rento, huoleton eli juhlat oli ihan mun näköiset sekä oloiset. Vieraina oli niin nuoria, vanhoja, kavereita, opettajia, sukulaisia, naapureita, vanhempien kavereita, järjestötuttuja. Kaikki kutsutut olivat erityisen tärkeitä ihmisiä mulle.

Meillä illanvietto jatkui vielä Seurahuoneella Lahdessa ja sunnuntaina vielä muutamia kävi jättämässä tervehdyksensä sekä ''rääppiäisissä'', jotka eivät päässeet lauantaina paikalle. 

Vielä olisi tänä kesänä kerran vedettävä lakki päähän, mekko päälle ja juhlittava, sillä meillä on vielä pienet varjobileet ylioppimisen johdosta muutamille rakkaille ihmisille, jotka eivät päässeet tuolloin paikalle. 

PS. Kiitos mummo. Oot aivan ihana, kun pääsit ja jaksoit tulla mun juhliin. Se merkkaa aivan hirvittävän paljon mulle, sillä tiedän ettei se ollut sulle helppoa! Rakastan sua! <3

Kuvat 1. (c) Mirja Hussain/ESS.fi ja loput Satu Rotso