Busy Doin' Nothing

 

//Paita MONKI//

//Farkut LEE//
//Huivi ARMOR LUX//
//Tennarit CONVERSE//
//Aurinkolasit RALPH LAUREN//

Morjesta pöytään!! En tajua mihin tää aika juoksee, ilmeisesti se juoksee multa pakoon ja kovaa. Mulla on koko ajan kauhea kiire mennä paikasta toiseen ja ehtiä tekemään kaikenlaista, mutta joo tulin nyt kertomaan viimepäivien kuulumisia, kun tässä junassa istun taas (sori miljoonat kirjoitusvirheet, korjaan ne myöhemmin iPadilla litistymisen partaalla on vaikeaa kirjoittaa).

Eilen ja toissapäivänä puuhasin tuotekuvauksien ja Hallin Herkun ja Lahjan Facebook-sivujen parissa. Tosissaan kävin keskiviikkona kuvailemassa noita söpöjä Suomessa käsintehtyjä vauvan töppösiä, joita Hallin Herkusta ja Lahjasta löytyy sateenkaaren väreissä. Kevään värit on vielä tulossa, mutta kannattaa käydä katsomassa, jos omalle pikkuiselle tai viemiseksi löytyisi töppöset Lahdesta Kauppahallilta. Kyseisestä liikkeestä löytyy myös muita ihania käsitöitä. Eilen kävin esittelemässä valmiit kuvat, joihin tilaaja oli tyytyväinen ja samalla päivitettiin ne putiikin FB-sivuille. Olen itse suhteellisen tyytyväinen noihin tuotekuviin, tosin aiemmin olin vielä tyytyväisempi, kun vasta aamulla huomasin pari itseä häiritsevää asiaa tuossa alemmassa tossukuvassa.

Tosissaan tiistaina olin koko päivän Lappeenrannassa kaverini luona, sillä VR:n supersäästötarjouksella tuo väli on vain 5€/suunta ja matkakin taittuu vähän reilussa tunnissa. Meillä oli tosi kiva päivä, ei oikeestaan tehty mitään. Lojuttiin vaan, laitettiin ruokaa ja pelattiin pleikkarilla -ah kuinka rentoa ja epänaisellista, mutta väliäkös tuolla!

Tosissaan eilisen ja keskiviikon muhinoin "töiden" ja pääsykoekirjojen parissa. Politiikan tutkimuksen pääsykoekirjat on mulle ihan hepreaa ja oon vähän luovuttanut niiden suhteen, kun en jaksa pysyä perässä kuka on kirjoittanut väitöskirjassaan ja mitä, milloin, missä ja miten joku tutkimussuunta on muuttunut, huoh! Ehkä mä vielä motivoidun.

Ihanaa kevät on tullut vihdoinkin ja asiat rullaa tosi hyvin, vaikka olenkin työtön renttu enkä tiedä mitä haluan jatko-opiskelemaan. Mulla on ihania ihmisiä ympärillä ja aurinko paistaa! Voisiko enempää toivoa? Ainut asia, mikä ärsyttää on järjetön siitepölyallergia, johon voisin miltei kuolla.

Nyt meen nukkumaan natinati! :)

Could you help?

Oletko koskaan miettinyt, että on lottovoitto syntyä Suomeen ja etenkin tyttönä? 

Meillä suomalaisilla on aika hyvin asiat verrattuna muuhun maailmaan, sillä yhteiskuntamme takaa lähes ilmaisen terveyden- ja sairaanhoidon, ilmaisen koulutuksen, kouluruuan sekä monia sosiaalietuisuuksia, jotka auttavat elämän eri tilanteissa pääsemään eteenpäin. Olemme yksi tasa-arvon edelläkävijämaista ja sen ansiosta meillä tytöillä sekä naisilla on mahdollisuus kouluttautua, työskennellä, äänestää, päättää vapaasti tekemisistämme ja ennen kaikkea meidän on turvallista liikkua ulkona yksin.

Välillä ärsyttää kuunnella valitusta ''kouluruoka on pahaa'', ''koulussa ei ole kivaa''. Kyseiset etuoikeudet eivät ole itsestäänselvyyksiä ja niiden puolesta on aikoinaan taisteltu kynsin sekä hampain. Voisin väittää, että jos kehitysmaassa asuvalta lapselta mentäisiin kysymään ''Haluaisitko ilmaisen opiskelu- tai koulupaikan ja ruuan sekä terveydenhuollon?'' hän vastaisi myöntävästi ja ihmeissään, kun joku tarjoaa tällaista lahjaa. 

Olen itse Plan-kummi noin 10-vuotiaalle Afrikkalaiselle tytölle. Kummina olen toiminut nyt kolmisen vuotta ja kyseinen tyttö on ollut koko tuon ajan kummilapseni. Kummius voi siis päättyä koska tahansa syystä tai toisesta, mutta parhaimmillaan se kestää siihen asti kuin lapsi täyttää 18 vuotta. Itse olen täysin sitoutunut siihen, että tuen kummilastani täysi-ikäisyyteen asti, sillä hänelle voisi olla aika iso shokki, kun avun tuleminen tyrehtyisikin ja uskon, että ensimmäisen kummityttöni täysi-ikäistymisen jälkeen otan uuden kummilapsen, jota tuen. 

Mun kummilahjoitussumma on 27€ kuukaudessa, joka ei vielä kertaakaan ole kaatanut opiskelijan budjettia. Tuolla summalla saadaan kehitysmaissa jo ihmeitä aikaan, vaikka suomalaiselle se onkin vain yhden paidan hinta. Lahjoitussummalla ei tueta pelkästään kummilasta tai hänen perhettään vaan koko yhteisöä, jolloin yhteisön sekä lapsen että perheen asema paranee. Rahaa käytetään muun muassa kaivojen rakentamiseen ja ylläpitämiseen, perusterveydenhoidon ja äitiysneuvonnan parantamiseen, hygieniavalistukseen, koulujen rakentamiseen ja opiskeluvälineiden hankintaan, opettajien koulutukseen sekä moneen muuhun hyvään asiaan. Pidän Plania tosi luotettavana apujärjestönä, sillä he raportoivat esimerkiksi kummilapseni alueesta ja maasta vuosittain. Raporteissa kerrotaan mitä vuoden aikana kohdemaahan tai -alueelle on saatu aikaan lahjoituksilla ja niin edelleen.

Kummilapseeni pidän yhteyttä kirjeitse noin kerran pari vuodessa, sillä kirjeenvaihto on suhteellisen hidas projekti. Saan noin puolen vuoden päästä vastaukseni aina lähettämääni kirjeeseen. Kirjeissä yleensä kerrotaan kuulumiset ja jotakin maiden kulttuureista ja vuodenajoista. Planin kautta on mahdollista lähteä tapaamaan kummilasta ja itselläni olisi toiveissa vielä joku päivä lähteä Afrikkaan katsomaan miltä oikeasti siellä näyttää. Ehkä sitten tajuaisi vielä paremmin miksi on niin tärkeää, että joku kehitysmaalainen köyhä yhteisö saa tukea. Toki mua kiinnostaa myös vapaaehtoiset kehitysaputyöt ja uskon löytäväni itseni niidenkin kautta maailmalta jonain päivänä.

Miksi ryhdyin kummiksi? Mulle oli aika selvää ryhtyä kummiksi heti peruskoulun loppumisen jälkeen, sillä tajusin silloin kuinka etuoikeutettu olen, koska asun Suomessa ja koulutus on ilmaista. Saati olen tyttö ja silti pystyn kouluttautumaan, päättämään omista asioista ja vaikuttamaan jopa päätöksentekoon. Halusin auttaa jotakin huonommassa asemassa olevaa tyttöä ja päädyin Planin sivuille, jossa ruksailin kummihakemuksen täyteen. Kriteereinä oli vain, että lapsen pitää olla tyttö ja mahdollisimman nuori, sillä haluan tukea häntä mahdollisimman pitkään. Siitä se kummeus sitten alkoikin ja en ole katunut päivääkään.

Planilla on nyt käynnissä Ei oo kummia -projekti, jonka tavoitteena on saada 1000 suomalaista kummia 3 kuukauden aikana apua tarvitseville lapsille. Hätä ja avun tarve kasvaa koko ajan kehitysmaissa eikä kummeja ole riittävästi. Pienin lahjoitussumma eli 27 euroa on oikeasti todella pieni summa, joten mikset sinäkin ryhtyisi kummiksi?

Haluankin nyt haastaa teistä lukijoista ja seuraajista mahdollisimman monen kummiksi kehitysmaiden lapsille, sillä avun tarve on suuri esimerkiksi Afrikassa 573, Etelä-Amerikassa 328, Aasiassa 367 sekä muualla 155 lasta tarvitsevat kummin. Lisätietoa saat tästä

Kuvat: Sallan pöytälaatikko 1, 3, We Heart It 2, 4

PS. Kuvat eivät liity millään tavalla kummilapseeni.

Springtime

//Trenssi ESPRIT//

//Paita GINA TRICOT//

//Farkut LEE//
//Saappaat TEN POINTS//

Moikka moi! Olen yrittänyt nyt varmaan kolmisen tuntia survoa näitä kuvia koneelle, muttei meinaa onnistua millään ja kuvankäsittelyohjelmakin heittäyty hiukan vmäiseksi, joten pahoittelen näiden kuvien rakeisuutta ja väritystä. Whatever mitä nyt onkaan. Ehdottomasti tykkään itse tuosta kolmannesta kuvasta, vaikka se onkin vähän utuinen.

Mä en tehnyt tänään juurikaan mitään fiksua, kunhan chillailin vaan. Heräsin aamulla kahdeksan maissa ja katsahdin ikkunasta ulos. Pilvistä great, joten pää tyynyyn ja takaisin unille. Kun lopulta heräsin niin onneksi auringonsäteet pilkistivät ikkunasta ja tiedossa oli lämmin, kaunis kevätpäivä. Mun mielialaan ja vireystilaan vaikuttaa ihan sairaasti tuo valon määrä sekä sää. Yleensä pilvisinä ja sateisina päivinä oon todella äkäinen ja väsynyt, aurinkoisina päivinä taas iloinen ja pirtsakka.

Mun oli tarkoituksena lähteä aamulla koululle metsästämään käsiini äidinkielenopettajaa ja äikän ylppäreitten alustavia kokonaispisteitä eli alustavaa arvosanaa. Noh, mutta kuten aina mulle tuli kaikenlaisia mutkia matkaan ja päätin saada tulokset viestimien kautta. Jäin sitten kotiin lusmuilemaan ja auttelemaan kaveria koulujutuissa tietokoneen välityksellä. Kaverilla oli jotain kemian tehtäviä, joissa tarvitsi apua, joten päätin auttaa häntä. Oon siis kemiassa tosi pro or not. En edes viitsi sanoa, mikä mun kemian päättöarvosana on, mutta tulipahan autettua kaveria ja kerrattua kemman oppeja.

No illalla sainkin sitten sähköpostiini äidinkielen alustavan arvosanan ja voin sanoa, että suututtaa, ketuttaa ja tekee kaikkea niin paljon ettei mitään rajaa. ÄRSYTTÄVÄÄ!!! Floppasin esseen tosi lahjakkaasti ja kirjoitin siitä elämäni huonoimman pistemäärän -en oo koko lukiourani aikana saanut alle 50 pistettä esseestä ja nyt tuli aika reilusti alle 50 pojoa. Syksyllä uusimaan ja soitellen sotaan. Kyllä se L vielä tulee.

Auringonlaskun aikaan lähdettiin vähän kuvailemaan tuohon meidän kodin läheiselle pellolle asukuvia. Kuvaajana toimi äiti ja kuvista huomaa ettei mamma osaa käyttää mun kameraa kunnolla. 

Tosissaan mulla oli tänään päällä tuo Gina Tricotin melko uusi paita, joka on jo aiemmin esiintynyt täällä ja siitä onkin tullut yksi lemppareista. Tuo Espritin tosi kiva trenssi löytyi uutena (hintalaput kiinni) kirpputorilta pari kuukautta sitten ja hintaa taisi olla vain 20 euroa. Tykkäilen siitä kovasti, mutta se on aivan kamala karvojen kerääjä.

Tää nyt oli tällainen tosi turha postaus, mutta nauttikaa kuvista, jos niistä voi nauttia. Oli pakottava tarve tulla jotain kirjottelemaan.

Nyt painun nukkumaan, sillä aamulla lähden kohti itärajaa ja Lappeenrantaa. Vähän jänskättää reissu, kun en ole ikinä käynyt junalla ja yksin kyseisessä kaupungissa, mutta eiköhän se tästä.

(Edit: Alin kuva muutettu paremmaksi laadultaan. Tekstiä hiukka muutettu. 25.3.14 klo 8:10).

New beginning!

Mun elämässä on kevään myötä alkamassa kunnon elämäntaparemontti, sillä oon kyllästynyt ainaiseen kipuiluun, mässäämiseen ja pikku hiljaa oma peilikuvakin alkaa tympäsemään sekä se ettei lempparikuteet mene enään päälle. Elämäntaparempalla tarkoitan lähinnä liikunnan lisäämistä ja ruokavalion muuttamista terveellisempään suuntaan. Paino saisi pudota tai sitten löllyvä läski korvautua lihaksella, jolloin paino ei välttämättä putoa, mutta kroppa kiinteytyy. Tässä vaiheessa tiedän, että osa miettii, mitä ihmettä tuo tyttö höpöttää, sillä eihän se ole lihava. 

Joopa joo.. Rehellisesti, olen lihonut viimeisen parin vuoden aikana kymmenisen kiloa. Kilomäärä on huomattavasti lisääntynyt viimeisen vuoden aikana ja en nyt parikymppisenä halua olla ihan rapakunnossa sekä ylipainoinen, joten nyt on pakko tarttua haasteeseen.

Mulle on tavallaan todella vaikeaa opetella syömään terveellisesti ja samalla urheilemaan/liikkumaan, sillä lähes koko elämäni olen urheillut kilpatasolla, eikä siinä paljoa nuori jääkiekkoilija mieti, mitä nappaa suuhunsa, kun kalorit palaa ja aineenvaihdunta skulaa eli kulutus on suurempaa kuin energiansaanti -ihan sama mitä p*skaa vedät sisuksiisi. Noh, tää kaikenmaailman shitin vetäminen varmaan selittääkin ne miljoonat loukkaantumiset. Toisaalta taas tiedän ravitsemuksesta paljon jo ihan pelkän urheilemisen takia ja tiedot syventyivät mukavasti 1. tason valmentajakoulutuksessa, joten pohjat sekä tietotaito pitäisi olla kunnossa -Helpompi sanoa kuin toteuttaa.

Liikkunut ja urheillut olen lähes koko elämäni. Lajitaustaa löytyy aina tanssista jenkkifutikseen ja jenkkifutiksen kautta on kuljettu alppihiihtoon, josta matka on jatkunut jääkiekon kautta lacrosseen eli lähes kaikki pallopelit sekä joukkuelajit on tullut koluttua läpi. Parhaimmillani olen urheillut SM-tasolla ja kuulunut maajoukkuerinkiin. Tällä hetkellä kilpakentät on kaukana takana, mutta toivottavasti vielä joskus pääsisin takaisin aktiiviksi. 

Liikkuminen mulla vähentyi huomattavasti, kun lukio alkoi, sillä olen aika perfektionisti ja päätin panostaa kouluun. Illat vierähtivät koulukirjojen parissa, töissä tai iltalukiolla eikä treeneissä. Stressissä aloin mässäilemään helposti ja kaikkiin kokeisiin lukiessa mässäilin lahjakkaasti karkkia. Helposti nappasin koulun jälkeen nälissäni kaupungilta pikaruokaa ja kaikkihan siinä tietää miten tässä pelissä käy. -Kiloja ropisee lantiolle niin, että nahka paukkuu.

Liikunta mulla loppui lähes täysin vuosi sitten, sillä olin vähälle aikaa kahdessa liikenneonnettomuudessa, joissa kummassakin sama olkapää otti osumaa ja aiheuttaa edelleenkin kipuja sekä tulehtuu erittäin helposti. Olkapään kivut ovat olleet aika murhaavia ja oikeasti voi tysäyttää milloin vain motivaation, koska kipujen ilmantuessa kädellä ei saa nostella tai tehdä mitään, great. No viimeiseen vuoteen on mahtunut mykoplasmaa ja sen aiheuttamia sydänoireita, joten siksikään ei ole tehnyt oikein mieli liikkua.

Nyt kuitenkin musta itsestä tuntuu, että haluan tehdä täyskäännöksen ja opetella elämään terveemmin niin, että mulla olisi vielä joskus tilaisuus palata pelaamaan lacrossea tai jääkiekkoa ihan vain omaksi iloksi jonnekin. Ruokavaliolla ja elämäntavoilla on aika suuri merkitys loukkaantumisiin. Väittäisin, että edellä mainitut asiat ovat 50% koko suorituksesta.  Haluan myös kauniin, urheilullisen kropan -en välttämättä mitään fitness repimistä vaan sellaisen, mikä mua itseäni miellyttää ja mistä voin olla tyytyväinen -mikä tuntuu hyvältä ja omalta.

Pääsette seuraamaan mun edistymistä projektissani ihan alkuaskelista asti kuvien ja kirjoitusten kautta niin salilla, lenkkipolulla kuin elämässä yleensäkin. 

Mua saa tsempata, vinkkejä ja kysymyksiä saa jakaa, vertaistukea voi antaa ja näin. :)

PS. Blogista ei oo tulossa mikään täysipainotteinen treeniblogi, vaan tämä jatkaa elämäänsä lifestyleblogina, mutta lisämausteensa tuo mukaan elämäntaparemontti.

Kuvat: We Heart It 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12

AAMUJA NOLLA!!!

Niiiiiiin pitkäääään ja hartaasti on odotettu aamujen nollaan virumista! Nyt vihdoinkin voin sanoa, että mulla on oikeesti AAMUJA NOLLA -ei siis enään ikinä aamuherätyksiä lukion takia, joten päätin laittaa vähän fiiliksiä meidän penkkareista, jotka oli reilu kuukausi sitten ja Salppurin lukion osalta historian viimeiset penkkarit.

Eihän mulla 'fyysistä'koulua ole ollut oikeastaan ollenkaan tammikuun jälkeen, mutta kaksiin ylppäreihin on riittänyt luettavaa ihan kiitettävästi -tosin voiko äidinkieltä edes lukea? Tänään mulla oli koko lukion viimeiset kirjoitukset ja siis se kauan odotettu historian uusinta. Saa nähdä miten koe meni. Jäi ihan hyvät fiilikset, mutta harmittaa ettei aika ihan riittänyt ja yks vastaus olis aika kauhea raapaisu. Toisaalta tolla hissalla ei ole mitään merkitystä, kun uusin sen vaan, mut ois kiva saada se vanha arvosana tai ehkä vielä yhden pykälän parempi.

Mutta joo tulevaisuudensuunnitelmat ovat täysin auki, sillä kevään mittaan mun elämään on tullut muutamia muuttujia. Ihan positiivisia kuitenkin, joten mitäpä niistä valittamaan. Tein tuossa muutama viikko sitten yliopistohaun ja sieltä valikoitui aloiksi oikeustiede, politiikan tutkimus ja viestintä & journalistiikka. En oikeen tiedä mitä haluaisin tehdä, joten soitellen sotaan ja koitetaan nyt johonkin noista päästä sisään. Ammattikorkeaan haku pitäis kanssa väsätä ja siellä kiinnostais eniten yhteisöpedagogiikka, fysioterapia ja sairaanhoito (kätilö). Toisaalta ei mulla ole mihinkään kiire ja ei maailma kaadu, jollen pääse mihinkään opiskelemaan kevään haussa.

Jotenkin on vähän haikea fiilis nyt, kun kaikki on lukiosta takana ja uusi, tuntematon edessä. En nyt hihku, että lukioaika oli jotenkin mun elämän parasta aikaa -ei todellakaan, mut silti haikeudella jään kaipaamaan.

PS. Penkkareissa oli tosi hauskaa!! Älkääkä skipatko niitä ikinä niinkuin allekirjoittanut meinasi tehdä -lukion paras päivä vanhojen lisäksi!


Ja onnea te muut kevään uurastuksesta selviytyneet kirjoittajat ja mahdolliset tulevat ylioppilaat! :)

Miten kirjoitukset meni teillä?

Shopping, shopping, shopping....

 

Hola! Mulla olisi sata kertaa tärkeämpiäkin asioita tehtävänä kuin shoppaileminen esimerkiksi historian kirjotuksiin lukeminen, mutta olen yrittänyt skippailla sitä viime hetkiin asti ja tehdä jotain ''kivaa'', koska onhan mulla loma siis lukuloma.

Tuota Gina Tricotin vaaleansinistä paitapuseroa tai paitaa, kummaksi sitä nyt haluaakaan sanoa, olen kuolannut pitkään, mutten ostanut. No nyt ylppäreistä masentuneena päätin mennä sovittamaan sitä ja hoin jo mielessäni ''en osta sitä, koska se näyttää päälläni varmasti ihan kauhealta'' niin kuin useimmat vaatteet, jotka ovat henkarissa kivan näköisiä. Tadaa se ei ollutkaan kauhean näköinen vaan ihan kiva ja tulee varmasti esiintymään tänä keväänä useasti päälläni. Tosin mun ''fyysisellä'' kropalla tuo ottaa vähän hauiksista ja hartioista kiinni, mutta siihen olen jo tottunut -aina ei voi saada mittatilausvaatteita. :( Rakastan ton paidan rentoutta ja huolettomuutta. Se ei ole kuitenkaan överi-iso boyfriendpaittis vaan jotakin normaalin tiukan paitapuseron ja bfriendin väliltä.

No shoppailu jatkukoon Ginassa ja tuota valkoista toppia olen myös aiemmin hypistellyt, mutten ostanut, sillä ei vaan napannut silloin ja ajattelin, että kyllähän niitä vielä saa. Päätin kokeilla tuota toppia, vaikka tiesin ilman sovittamistakin ostavani ainakin sen. Ah, tulisipa äkkiä takaisin nahkatakki- ja Conversekelit niin pääsisi tuo toppikin käyttöön. Matchaa mun mielestä täydellisesti nahkatakin kanssa.

Päädyin vahingossa Sokoksen 3+1-päivien alennuslaareja tonkimaan ja kuten aina tongin niitä kosmetiikan laareja enemmän kuin mielelläni. Löysin sieltä Jeanne En Provencen suihkugeelejä pari ja karitevoi vartalovoiteen pumppupullossa puoleen hintaan. Tykkään hirvittävästi jo noista pulloista, koska ne ovat todella nättejä. Myös sisältö vaikuttaa lupaavalta -ainakin tuoksunsa puolesta.  Sarjahan on ranskalainen luonnonkosmetiikkasarja. Kaipailin myös arkimeikkiin perusluomivärejä, joten kipaisin Lumenen alennusboxeille ja löysin sieltä pari kivaa neutraalia arkisävyä. Toivottavasti nuo nyt pysyvät luomilla, kun mulla tahtoo olla Lumenen meikkien kanssa vähän pysyvyysongelmaa.

Ootteko te skipannut jotain ikävää ja pakollista muulla tekemisellä vai oonko ainoa? Onko kevään alennusmyynneistä löytynyt mitään mahtavia löytöjä? :)

Maailman huonoin bloggaaja

   

Hej på dig! Tänne tosissaan voisi antaa tuon maailman huonoin bloggaaja ja blogipalkinnon. 


Meinasin jo talven pimeinä hetkinä lyödä blogin kiinni sanomatta siitä sanaakaan kenellekään, mutten sitten saanut sitäkään aikaiseksi. -Noh, nyt kuitenkin aurinko on alkanut taas paistaa risukasaan ja katsotaan kuinka kauan jaksan enään pitää blogia elossa, lopetanko vaiko jatkanko.


Oon jo pitkään miettinyt, lähinnä hiljaiselon aikana mitä haluan tästä blogista, miksi bloggaan ja mitä ihmettä teen tän blogin kanssa? Oon myös miettinyt vloggauksen aloittamista, tän blogin sulkemista ja uuden avaamista sekä kokonaan lopettamista.  


No musta ei ole miksikään Sara-Mariéksi alias Smoukahontakseksi, koska en ole kauhean hyvä videoilla ja eipä mulla niihin olisi kauheasti ideoita, joten jospa vloggaus jätetään sikseen. Oon jo viisimiljoonaatsiljoonaatriljoonaa kertaa sulkenut vanhan blogin ja aloittanut puhtaalta pöydältä eikä siinäkään ole oikein mitään ideaa. Lopettaminen on vaikeeta, sillä olen bloggaillut 12-vuotiaasta asti ja tää on ollut tosi rakas harrastus  -viime aikoina se on vaan enempi tuntunut velvollisuudelta kuin intohimolta ja siksi olen punninnut lopettamista. -ei ole järkeä jatkaa sellaista, mitä ei enään rakasta. 

Mä kuitenkin tykkään alitajunnassa tästä jollakin asteella vielä, joten tää on nyt vika kerta, kun yritän bloggata. Nyt, jos tää ei lähde toimimaan niin omalta osaltani jätän paikan auki intohimoisemmille kirjoittajille ja valokuvaajille. En halua tästä mitään massablogia. Mulle on ihan sama onko lukijoita 1 vai 10 000. Mä haluun olla mä -kaikkine virheineen, erheineen, iloineen, suruineen ja niin edelleen. En halua olla mikään yli-ihminen tai neiti täydellisyys, joita blogit vilisee täynnä. Ei elämä oikeasti ole niin siloiteltua, ihanaa ja helppoa, mitä moni blogi antaa ymmärtää. Haluan olla realistinen, en täydellinen. Älkää nyt suuttuko, sillä nää ei ole kenellekään henkilökohtaisesti tarkoitettua kritiikkiä, vaan yleisesti otettu läpileikkaus niistä tuhannesta blogista, joita olen elämäni varrella lukenut.

Jos teillä on jotain kehittämis- ja postausideoita niin antaa palaa! :)

One more time, koitetaan tätä vielä kerran! 

Edit: 20.3.2013 klo 11:10 teksti samanlaiseksi ja kuva muiden postauksien kokoon.