Sadonkorjuu messut 2013

 

4. - 5.10. Lahdessa oli Sadonkorjuu messut Lahden messukeskuksessa. Päätettiin äidin kanssa yhteistuumin lähteä lauantaina katselemaan mitä messuilta löytyisi, sillä olemme aikaisempinakin vuosina vierailleet samankaltaisilla messuilla. Messukeskuksesta löytyikin melkoinen paketti tietoa lähialueiden ruokatuottajista sekä yrityksistä, jotka ovat yhteyksissä ruuanvalmistukseen ja/tai jalostukseen. Messuilla oli tarjolla paljon maistiaisia ja kaikkea hyvää mukaan ostettavaksi, joten rahaa hupeni ja vatsa täyttyi -sopii ainakin minulle paremmin kuin hyvin!

Taitokeskus Velman osastolla oli mahtavan kauniita käsitöitä. He myivät vaalean- ja fuksianpunaisia lankoja sekä kuteita tukeakseen Rosanauha työtä eli rintasyövän tutkimusta edistävää työtä, joka on lokakuun 'teema' koko Suomessa. Itse haluaisin kutoa itselleni tuollaisen kuvassa näkyvän fuksianpunaisen ontelokudepeiton, koska se on vain niin nätin näköinen ja värinen. Kutonut tai siis kuten täällä päin sanotaan neulonut en ole vuosiin ja ensimmäinen sekä viimeinen neulontatyöni on lapanen, joka on viittä vaille valmis. Rakastan käsitöitä, mutta pinnani ei riitä tehdä niitä loppuun, varsinkaan, jos mutkia tulee matkaan... Velmasta saa Rosanauhatyötä tukevia kuteita ja lankoja käsittääkseni tämän kuun ajan teemaväreissä ja heiltä löytyy myös muun värisiä lankoja sekä kuteita. Itse ajattelin käydä onkimassa ontelokudevyyhdin fuksianpunaisena, sillä se maksaa noin 16€ ja yhdestä vyyhdistä tekee kepeästi kuulemma tuon peiton.

Messuilla oli myös osasto, jossa esiteltiin lähiruokaa, miten sitä tuotetaan, mikä on valtion ja EU:n linjaus lähiruuan tuotannosta tulevaisuudesta ja niin edelleen. Samalla osastolla sai myös toivoa mitä juurikin Päijät-Hämäläisen lähiruuan tulisi olla tulevaisuudessa. Äitini taiteili omenan ja madon eli hyvää ruokaa läheltä ja itse kirjoitin tuon alemmassa kuvassa näkyvän tekstin, sillä mielestäni lähiruuan tulee olla hyvää ja etenkin eläinten eli lihan kohdalla rakkaudella ja lämmöllä tuotettua eli ilman mitään kitumista tai huonoja oloja.

 

Myynnissä oli kauniisti pakattuja Suomessa käsintehtyjä suklaalevyjä, -esineitä, kuten hevosenkenkiä, golfpalloja ja eläimiä. Kyseisellä osastolla oli myös mahtavan hyviä toffeepaloja söpöissä pusseissa. Yrityksen nimestä ei ole mitään hajua tai mistä näitä voisi muuten ostaa, sillä kyseisellä ständillä ei ollut mitään kylttiä tai vastaavaa, josta firma olisi käynyt ilmi. Suklaa oli kyllä aivan mahtavaa ja nuo levyjen omaperäiset kuoret, jotka voi tilanteen mukaan valita, kuten ''yöpala'', ''miten ois?'' ja ''sä näytät siltä, ku olisit just kadottanut kax tosi tärkeetä juttua.. mut ja tän levyn''.

CUPCAKEJA NAMMM!!!! Mormor Cupcakes jakoi messuilla 500 ilmaista cupcakea ja me päästiin onnekkaiden joukkoon maistelemaan niitä ja voin kertoa, että kuppikakut veivät kielen mennessään. Oli pakko ostaa pari cupcakea vielä mukaan, sillä ne eivät edes olleet pahan hintaisia 2€/kpl. Itselleni mukaan jäi alapuoleisessa kuvassa näkyvä minttusuklaa-cupcake ja kuvista puuttuva porkkana-cupcake. Molemmat olivat tosi herkullisia ja niitä syödessä tuli hyvä mieli, sillä jokaisesta ostetusta kuppikakusta lahjoitetaan HOPE-yhdistykselle eli vähävaraisten lasten ja perheiden yhdistykselle tietty rahasumma. Mormor Cupcakeja saa Kampista heidän omasta kahvilastaan, erilaisista tapahtumista ja kuulemma niitä on tulossa myyntiin myös S-ryhmän kauppojen pakastealtaisiin.


 

Herkkuja oli monenlaisia.. Oli koulutuskeskus Salpauksen opiskelijoiden tekemiä leivoksia ja tosi ihanan näköisiä Macaroneja. 

Oli Caminiton suussa sulavia Suomessa valmistettuja artesaanijäätelöitä. Heillä on todella 'outoja' makuja, kuten tyrni-ananas, mutta se oli oikeasti hyvää. Itselläni kuppiin tarttui Vadelmasorbettia ja valkosuklaakermajäätelöä. Nam nam. Sorbetissa maistui vadelma voimakkaasti ja jäätelöihin maku sekä väri on peräisin marjasta eikä väri- tai aromiaineista. Caminiton jäätelöitä löytyy K-markettien pakastealtaista. Suosittelen kokeilemaan!

TryffDelillä oli suomalaisesta villitryffeleistä ja sienistä tehtyjä herkkuja. Tryffeleitä oli käytetty mitä kekseliäimmin tavoin eri tuotteissa ja osastolla pääsin maistelemaan makkaraa, jossa oli muistaakseni mustaa torvisientä mukana. Makkara oli makoisaa. Tryffdelin tuotteet ovat ehkä hiukan hinnakkaita opiskelijalle, sillä ne sisältävät aitoa suomalaista tryffeliä, jonka kilohinta on yli 1000€. Toki tuotteet eivät kuitenkaan ollut mitään ylihinnoiteltuja ja voisin itsekin joskus herkutteluhetkiin niitä ostaa.

Lopuksi maistelin vielä suomalaista kuivaa valkoviiniä, joka oli tuotettu ihan tässä lähellä Asikkalassa, Pihamaan viinitilalla. Käsittääkseni viini oli tehty valkoherukoista ja viinin ystävänä tuo maku oli ihan piristävä verrattuna perinteisiin keskieurooppalaisiin rypäleviineihin.

Messuilla oli myös erilaisia kokkausnäytöksiä ja nuo kokit olivat ihan huippu mukavia, kun heidän kanssa jutteli. Useampaan otteeseen juttelin Master Chefistakin tutun kokki Aki Keskitalon kanssa. Ihan sairaan ja rento tyyppi. Messujen lopuksi oltiin katsomassa Akin ja Caminiton kokkausnäytöstä, jossa tehtiin suussa sulava jälkiruoka, Suklaafondant valkosuklaakristallilla, puolukkajäätelöllä ja -pyreellä. Päästiin myös maistelemaan kyseistä annosta ja voin sanoa, että pakko tehdä myös joskus kotona. Täältä pääset suklaafondantin ohjeeseen.

Kokonaisuudessaan messut olivat tosi kivat, antoisat ja oli mukavaa tutustua uusiin ihmisiin sekä herkutella.