Lähdetään kauas pois, sinne missä on lämmin..

//Takki VILA//Huivi BALMUIR//
//Sifonkipaita VILA//Toppi GINA TRICOT//
//Jeggingsit DR.DENIM//Kengät SPIRIT//
//Kaulakoru GUESS//

Tää syksy on kyllä bloggaajalle yhtä juhla-aikaa, kun ulkona tulee tosi aikaisin pimeää, on kylmä, sataa ja tuulee ihan hirvittävästi. Tällä hetkellä en edes omista kuvaajaa, joka pystyisi ottamaan asukuvia, joten kameranjalusta kainaloon ja pihalle. Pahoittelen siis huonohkoja asukuvia..

Mulle on iskenyt ihan hirvittävä syysmasennus juurikin kylmän ilman takia. Koko ajan on harmaata, pimeää ja sataa, hyi! Tuntuu siltä ettei oikein jaksaisi tehdä mitään ja kaikki tärkeät hommat jääkin tekemättä tai teen ne sitten kuin on pakko eli deadlinea edeltävänä iltana/yönä kauheassa stressissä. Tämä kaamosaika väsyttää mua oikeasti ihan sairaasti. Yleensä en kärsi tummista silmänalusista. Kappas tänä aamuna peilistä tuijottikin pandakarhu, vaikka nukuin lähes 10 tunnin yöunet. Tulispa jo kesä tai pääsisi edes johonkin lämpimään pariksi viikoksi! Onko teillä hyviä vinkkejä kaamosväsymyksen ja -masennuksen lievittämiseen? Itse ajattelin kokeilla jotakin detox-kuuria, jotta saisin tasapainoitettua elimistön paremmin toimivaksi, jos väsymyskin vähenisi samalla.

Kärsin myös lähes koko ajan hellyydenkipeydestä ja olisi ihanaa, jos iltaisin voisi käpertyä jonkun kivan miehen kainaloon kotisohvalle katsomaan telkkaria. 2,5 vuoden sinkkuilukin ottaa pikkasen pannuun suoraan sanottuna näin syksyllä. Ei sillä ettenkö olisi 2,5v. tapaillut ketään tai vastaavaa, mutta siis mitään vakavampaa ei ole syntynyt. Tähän sinkkukriiseilyyn voi toki olla toinenkin syy kuin kaamos. Mulla on tullut pieni paniikki, että mitäköhän sitä elämällään tulevaisuudessa tekisi. Koulua on noin kuukausi jäljellä, enkä tiedä yhtään mitä ja minne lähtisin jatko-opiskelemaan, asunko vielä kotona vai muutanko omaan kotiin yms. kaikkea pientä kriiseilyn aihetta. Tuntuu, että elämässä on vähän liikaa liikkuvia palasia tällä hetkellä ja tietysti poikaystävä voisi vähän tasapainottaa elämää, koska meillä voisi olla yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia.

Mutta nyt lopetan mun ärsyttävän teiniangstailun ja masistelun!

Näin eilen pitkästä aikaa parasta kaveriani Satua ja päätettiin suunnata Amarilloon syömään. Yleensä nähdään lähes päivittäin tai ainakin pari kertaa viikossa, mutta viimeisestä näkemisestä oli nyt venynyt lähes 3 viikkoa erinäisten menojen sekä lomien takia. Syömisen lomassa vaihdettiin hieman sekavat kuulumiset, sillä 3 viikossa on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Suunniteltiin myös tulevia reissuja sekä heitettiin posketonta läppää.

Amarillossa söin laittoman hyvän kanahampurilaisaterian. Tuo ateria oli kyllä mulle ihan liian iso, mutta  pakkohan se oli syödä, koska se oli liian hyvää. No nyt kärsin vieläkin ahmimisen aiheuttamasta huonovointisuudesta ja vatsakivuista.

Tykkäsin kovasti tuosta mun asusta, sillä valkoinen sifonkipaita sopii mielettömän hyvin mustien jeggingsien sekä korkokenkien kanssa yhteen. Sitä paitsi asukokonaisuus näytti kivan rennolta, mutta silti asialliselta. Mitä mieltä olette? :)