Matka on päämäärää tärkeämpi

Vihdoinkin viime perjantaina tuli tieto siitä, että ylioppilaskirjoitukset on mennyt läpi ja jos nyt ei mitään katastrofaalista tapahdu niin keväällä olisi tiedossa sitten hiukan isommat juhlat, mun ylioppilasjuhlat. 

Aloitin kirjoitukset siis keväällä 2013, jolloin olin lukiossa toisella vuosikurssilla. Istuin salissa 6 tuntia muhinoimassa historian sekä yhteiskuntaopin parissa. Historia oli mun pakollinen reaali ja yhteiskuntaoppi luonnollisesti ylimääräinen reaali. Kevään kirjoitukset meni ihan hyvin. Sieltä tulikin yllättävän hyvät arvosanat 2 aineen kirjoittajana ja vieläpä ollesseni 2. vuosikurssilla -no historiasta jäi sen verran näyttämisen halua, joten olen menossa sen vielä keväällä uusimaan ja tavoitteena olisi saada L. 

Jatkoin nyt syksyllä kirjoituksia 3 aineella. Kirjoitin pois alta pakollisena pitkän englannin ja keskipitkän ruotsin, taas kerran ylimääräisenä reaalina raapustelin terveystiedon. Englanti ja ruotsi olivat ne pelätyimmät aineet, joista _en varmasti pääsisi läpi_. Ylitin omat ja varmasti monen muunkin odotukset, sillä läpäisin kummatkin kokeet ihan kirkkaasti. Enkusta tuli odotettu arvosana ja ruotsissa suorastaan ylitin itseni. Tosin harmittaa, koska ruotsin pisteet jäivät korkeammasta arvosanasta vain vaivaiset 5 pistettä -äh miksi en kirjoittanut parempia esseitä! Btw. Olen ihan tyytyväinen näihin tuloksiin. Terveystiedosta tuli ihan ok arvosana siihen nähden etten oikein jaksanut avata kirjoja ja lukea kokeeseen, vaan menin pää kylmänä ''Kyllä mä nyt nää osaan. Mitä te oikein luulette?''.

Keväällä olisi vielä edessä äidinkielen ylppärit, mutta uskoisin selviäväni niistä ongelmitta. Nyt ilman paineita ja stressiä pääsen uusimaan sen historian vielä sekä tavoittelemaan parasta arvosanaa. Tiedän, että se on ihan helkutin vaikeaa, mutta täytyy luottaa itseensä ja uskoa unelmiin.

Nyt, kun lukio alkaa olemaan loppusuoralla olen tajunnut, että se matka jonka olen kulkenut peruskoulun 1. luokalta tähän lukion abivuoteen asti on ollut huima ja oikeastaan tärkeämpi kuin päämäärä eli valmistuminen.  

Tiesin jo peruskoulun ykkösellä, että valmistun joskus ylioppilaaksi ja haluaisin valmistua Salppurista (joo tiedän, oon aika päämäärätietoinen ja suorituskeskeinen ihminen). 7 -vuotiaana ilmoille lauottu unelma näyttää nyt käyvän toteen, aika jännää! Mulla on ollut tosi paljon vaikeuksia koulutieni varrella, mutta ne on kasvattanut musta entistä vahvemman mimmin -tällaisen kuin olen. Virheistä oppii ja elämä heittelee eteenpäin, jos sen antaa heitellä. En antais päivääkään pois!

Mua hiukan pelottaa tulevaisuus. En oikein tiedä mitä haluaisin tehdä 'isona' ja missä kaupungissa opiskella. Yliopisto on tietysti ensimmäisenä mielessä, mutta sinne ei ihan niin helpolla pääsekään sisään. Myös muutamia tiedekuntia mietiskelen tässä, että jos niihin hakisi. Tällä hetkellä ehdottomia suosikkeja ovat oikeustiede, oikeushistoria, historia, kauppatiede ja hallintotieteet. Mua myös kiehtoo taidealat aivan käsittämättömästi. Olis kiva vaan tarttua hetkeen ja hakea vaikka teatterikorkeakouluun tai elokuva-alalle screenwriteriksi. Kaupunkeina oon ajatellut Turkua, Oulua, Helsinkiä ja Tamperetta. 

No, mutta jos vihdoinkin pääsisin asiaan! 

Meidän koulu teki yhteistilauksen abivaatteista ja ylioppilaslakeista viime keväänä jo, vaikkei tiedetty hölkäsen pöläystä koko valmistumisesta. Tilattiin vaatteet sekä lakit C.L Seifertilta. 

Jokainen pääsi itse suunnittelemaan oman lakkinsa ja sai halutessaan ihan perinteisen lakin. 

Itse en tykkää mistään perinteisestä, joten tilasin itsellni överikalliin, täysin mulle suunnitellun ja käsintehdyn lakin. No siis kyllähän tuo lakki näyttää suhteellisen normaalilta, mutta tosiaan halusin siihen jotain spessumpaa, joten suunnittelumasina päälle ja sormet sauhuamaan. C.L. Seifertin sivuilla sai ideoitua lakin ja valita värit, lyyrat, kirjailut yms. omaan lakkiin. Mulle tuli sitten tuollainen vähän ruotsalaistyylinen lakki, jossa on suomalainen lyyra ja nimi kirjailtuna kultaisella langalla tuohon lakin mustaan osaan. Materiaaleina on korkealuokkainen huopa, joka on hieman kermanvärisempi kuin tavallinen yo-lakki, nahkalippa ja otsanauha sekä silkkinen vuori.

Viime viikolla paketti putkahti postissa ja olin ihan hermona repimässä sitä auki, sillä tilausvaiheessa mittasin pääni väärin ja tilasin väärän kokoisen lakin -liian pienen tässä tapauksessa, great! Äitinikin oli keväällä vähän skeptinen koko tilauksen ja sen loppusumman ansiosta. Hän olisi halunnut, että ostan ihan perinteisen lakin kaupasta, jolloin 100% tiedetään sen istuvan päähän. Käytiin tästä asiasta melkoinen sota, sillä jos en olisi tuota lakkia ostanut niin olisin sitten hakenut ''lakkini'' yo-lakettina. 

Tällä kertaa neiti fortuna oli mun puolella ja lakki istuu kuin nenä päähän. En voisi olla tyytyväisempi ikinä lakista. Se on aivan ihana ja odotankin innolla, että saan sen kesäkuussa päähäni. ;)

Miten teillä meni kirjoitukset? Tuliko pahoja pettymyksiä tai iloisia onnistumisia? Mitä meinaatte tehdä valmistumisen jälkeen? Onko teillä jo lakki, mekko ja muut jutut hallussa? 

PS. Hei kertokaa omia kokemuksianne eri korkeakouluista, aloista ja opiskelukaupungeista! Saa myös tulla kertomaan yksityisviestillä Facebookissa tai laittaa sähköpostia! :)